Imetys – maailman luonnollisin asia vai onko?

Olen neljän lapsen äiti, kahden lapsen mummu, koulutukseltani lasten sairaanhoitaja, imetysohjaajakouluttaja ja syventävinä opintoina kouluttautunut vauvaperhetyöntekijä. Töissä olen vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosastolla, jossa olen saanut ohjata imetysasioissa keskosten ja sairaiden vastasyntyneiden vanhempia

Kun itse odotin esikoistani, ajatuksissa oli luonnollisesti se, että imetän vauvaani ja myös onnistun siinä.  Lapseni ovat syntyneet keisarinleikkauksella. Maidontuotanto kuitenkin käynnistyi hyvin ja imetys onnistui. Haasteena minulla oli runsas maidon tulo ja sen myötä tiehyttukokset ja rintatulehdukset, jotka jonkin verran vähensivät maidontuotantoa kolmen ensimmäisen lapseni kohdalla. Neljännen lapseni synnyttyä ymmärsin pumpata ylimääräisen maidon rinnoista pois ja antaa sen äidinmaitokeskukseen käytettäväksi sitä tarvitseville vauvoille.

Olen paljon miettinyt rintaruokinta-asiaa. Tämä aihe herättää meissä paljon ajatuksia ja tunteita, sekä positiivisia että negatiivisiakin.  Faktaa on, että rintamaito on parasta ja helposti sulavaa ruokaa vastasyntyneelle. Se sisältää sopivassa suhteessa vauvan tarvitsemat tärkeät ravintoaineet ja vaikuttaa positiivisesti vauvan immuunisysteemiin ja sisältää tärkeitä vasta-aineita infektioita vastaan. Rinnalla ollessa vauva ja äiti kiintyvät toisiinsa luontaisesti. Keskosena syntyneen vauvan äiti tuottaa vauvalleen ravintorikkaampaa maitoa kuin täysiaikaisena syntyneen vauvan äiti. Kuitenkin keskosen kasvu tarvitsee usein äidinmaidon lisäksi lisäravinteita, mutta ne eivät estä vauvan imettämistä. Alkuun pienet maitopisarat riittävät ruokkimaan vastasyntyneen. Olisi hyvä, että täysimetys kestäisi ainakin 4 kuukautta ja jos vauvan kasvu on hyvää, puoli vuotta. Viimeisten tilastojen mukaan kolmannes äideistä imetti vauvaansa puoli vuotta. Osittaisimetystä muun ruoan ohella suositellaan jatkettavaksi ainakin yhden vuoden ikään asti. Äidinmaito on hyvää ruokaa muun ruoan ohella yli yksi-vuotiaillekin ja antaa pienelle leikki-ikäiselle ihania hetkiä äidin turvallisessa sylissä.

Toivon, että jokainen odottava äiti ja hänen puolisonsa saa äitiysneuvolan kautta oikeaa tietoa imetyksestä. Ja että he saavat mahdollisuuden keskustella rintaruokintaan liittyvistä asioista jo ajoissa, eli alle 20. raskausviikolla. Vanhemmat voivat laatia imetyssuunnitelman, jossa he  kirjaavat ylös  heille tärkeät ajatukset ja haaveet imetykseen liittyen.

Synnytyksen jälkeen vauva pääsee äidin iholle alkuun levähtämään. Vauva hakeutuu siitä rinnalle imemään omien voimavarojen mukaan yleensä tunnin sisällä synnytyksestä. Äidin ihon lämmössä vauvan lämpö säilyy hyvänä ja hän saa rauhassa tutustua kohdun ulkopuoliseen maailmaan. Äiti oppii vastaamaan vauvan tarpeisiin välittömästi ja vauvan olo iholla tuntuu hyvältä. Puoliso oppii seuratessaan äitiä ja vauvaa. Hän on tärkeä tuki äidille vauvan hoidossa ja imetyksen onnistumisessa. Pieni uusi ihminen tulee tutuksi ja hänen kehonkieltään oppii tulkitsemaan häntä seuraamalla. Vauva saa olla äidin iholla myös synnytyssalista siirryttäessä muualle jatkohoitoon, hän syö rintaa oman rytmin mukaan jopa tunnin kahden välein.  Hoitohenkilökunta antaa ohjeet siten, että vauvan olo iholla on turvallista. Isä voi myös välillä pitää vauvaa ihokontaktissa. Se tuo myös isälle hyvän olon, koska ihokontakti saa myös isän oksitosiinihormonin erittymisen aikaiseksi

Työssäni olen törmännyt kaikenlaisiin imetyshaasteisiin vuosien varrella. Kun vauva joutuu eroon äidistään toiselle osastolle sairauden hoidon vuoksi, katkeaa tärkeä yhdessä olo. Sairas vauva voi menettää syömishalunsa. Hän ei ehkä jaksa tai suostu syömään, vaikka äiti on paikalla antamassa rintaa ja syliä. Keskosen syntymässä vanhemmuuden kehittyminen on kesken. Ja mitä ennenaikaisemmasta vauvasta on kyse, sen kauemmin maidontuotanto tulee pitää yllä muilla keinoilla kuin vauvan imien. Huoli vauvan selviämisestä on ajatuksissa usein päällimmäisenä.

Jos vauva tarvitsee heti syntymänsä jälkeen erikoishoitoa sairauden tai keskosuuden takia, vanhemmat eivät voi saada vauvaa ihokontaktiin. Jotta imetys myöhemmin onnistuisi mahdollisimman hyvin, maidonerityksen käynnistyminen tarvitsee maidon lypsämisen aloittamisen mielellään jo tunnin kuluessa ja viimeistään 6 tunnin kuluessa synnytyksestä. Maitoa tulee alkuun pieni pisara ja sen voi tiputtaa vaikka pieneen ruiskuun. Jos vauva on viety vastasyntyneiden teho- tai tarkkailuosastolle hoitoon eikä äiti pääse sinne heti, isä voi viedä juuri lypsetyt maitopisarat vauvalle ja antaa ne yhdessä hoitajan kanssa pienen suuhun. Näistä pienistä tipoista vauva saa ravintoa ja hyviä vasta-aineita, joita hän tarvitsee. Myös äiti voi olla huonossa kunnossa vauvan syntymähetkellä. Tällöin on haaste saada maidontuotanto käyntiin nopeasti ja se taas hidastaa tuotannon käynnistymistä. Moni äiti on kuitenkin halukas siihen, että maitopisarat lypsetään heti alusta asti rinnoista, jotta maitomäärien lisääminen olisi seuraavina päivinäkin fysiologisesti helpompaa. Myöhemmin vauvalla on mahdollisuus päästä ihokontaktiin äidin ja isän kanssa. Sitä etuoikeutta kannattaa käyttää. Jos herumisen kanssa on haasteita, ihokontakti on myöhemminkin hyvä apu asiaan.

Mitenkäs sitten ne muut haasteet? Jokainen maitoa pumpannut/imettänyt äiti tietää, että alkuun rinnanpäät ovat arat. Rinnat tuntuvat pinkeiltä ja voivat jomottaa. Entäs, kun rinnanpää menee rikki esimerkiksi vauvan huonosta imuotteesta tai vauva ei syö, vaan nukkuu? Missä asennossa minun on hyvä imettää? Kuinka voin tietää, syökö vauva riittävästi ja tuleeko minulta tarpeeksi maitoa? Miksi vauva itkee, vaikka olen yrittänyt tehdä kaikkeni hänen eteensä? Kasvaako vauva tarpeeksi ja jos ei kasva, niin mitä sitten teen? Vanhemmuus on haastavaa. Eipä imettäminen ole alkuun aina niin ruusuista kuin sitä mielessään kuvittelee. Ja kun haasteita imetyksen rintamalla tulee, apua on saatavana mm. sairaalan, neuvolan ja Imetyksen tuki ry:n (imetys.fi) kautta mm. imetysohjaajalta tai tukiäidiltä ja aiemmin imettäneiltä ystäviltä, omalta äidiltä tai vaikka anopilta. Ongelmien kanssa ei pidä jäädä yksin. Kysymällä, puhumalla ja apua hakemalla näistä haasteista selviää. Imetyksen onnistumisen eteen pitää nähdä vaivaa. Mutta asian eteen tehty työ palkitaan ja lopulta imetys voi onnistua myös sairaan vastasyntyneen tervehdyttyä ja keskosen kehityttyä riittävästi

Vauvan päästyä kotiin perhe voi pesiä sinne rauhassa. Silloin on vauvan aika. Puolisolla on tärkeä rooli tässä vaiheessa huolehtia, että aikuiset syövät riittävän usein ravitsevaa ruokaa ja lepäävät yhdessä vauvan kanssa niin paljon, kuin voivat. Liikkuminen raittiissa ulkoilmassa antaa voimavaroja vauvan hoitoon. Yhdessä on hyvä tutustua uuteen perheenjäseneen, hänen tarpeisiinsa ja tarpeiden täyttämiseen.

Tsemppiä kaikille imettäville äideille ja heitä tukeville puolisoille. Olkaa tiimi, joka tämänkin haasteen käy yhdessä läpi. Ja olette jälleen yhtä kokemusta rikkaampia. Jos imetys ei jostakin syystä ole sujunutkaan, niin kuin ajattelit, sure asia ja nauti pienestäsi muilla keinoin. Pidä häntä lähellä. Hoivaa ja kuuntele, mitä pienellä on sinulle asiaa ja annettavaa. Hän kyllä palkitsee vanhempansa, kun hieman aikaa kuluu.

Outi Manninen

MLL Tampereen osaston Nuput – kerhon ja – kahvilan ohjaaja

Advertisements

Ihmissuhteet nuoruuden ilona ja oppina

Viimeisen viikon aikana olen kahdessa koulutuksessa saanut eteeni tehtävät, jotka ovat hyvin osoittaneet ihmissuhteiden eri puolia. Toisessa tehtävänä oli kirjoittaa kortti minulle tärkeälle ihmiselle ja toisessa miettiä, kuka ihminen elämässäni on auttanut minua näkemään hyvän ja kauniin itsessäni. Ihmissuhteet tarjoavatkin meille lukemattomia mahdollisuuksia oppia itsestämme, sen lisäksi, että saamme ja tarjoamme tukea, seuraa ja hyvää mieltä. Ihmissuhteiden kautta harjoittelemme myös tunne- ja vuorovaikutustaitoja.

Tukioppilaiden jatkokurssilla paneuduimme ihmissuhteisiin sekä tunne- ja vuorovaikutustaitoihin. Kurssilla tukioppilaat pääsivät miettimään nuoruuden tärkeitä ihmissuhteita sekä asioita, jotka niihin liittyvät. Tukioppilaat Patricia, Viola ja Stella nostavat nyt esiin kolme tärkeää ihmissuhdetta nuoruudessa: kaverit, ystävät sekä seurustelukumppanit. Jokainen näistä opettaa meille paljon, niin toisista kuin itsestämmekin, ja saattaa aikuisuuteen saakka kantaa suurta merkitystä elämässämme.

Nuorten erilaiset kaveripiirit – Patricia

Varsinkin nuoruusiässä oman kaveripiirin löytäminen on tärkeää ja haastavaa sekä kaveriporukoista voi hyppiä aina yhdestä toiseen. Kaveripiiri voi vaikuttaa nuoren elämään. Kaveripiiriä vaihdellessa nuori näkee asiat erilaisista näkökulmista ja kokee asioita eri lailla. Nuorelle kuitenkin kaikista parhain vaihtoehto olisi olla piirissä, jossa tuntee olonsa turvalliseksi, jossa hän saisi hyvää kohtelua ja pystyisi olemaan kaiken kaikkiaan oma itsensä. Porukoita vaihdellessa nuori huomaa myös itse millaisissa piireissä viihtyy ja oppii tunnistamaan itseään vähitellen, sekä huomaa millaisia ihmisiä sekä piirteitä muissa ihmisissä arvostaa.

Nuoret saavat itse valita oman kaveripiirinsä, mutta myös vanhemmat voivat vaikuttaa nuorten kaveripiirin valitsemiseen. Perhe on myös suuri vaikuttaja nuoriin. Jos nuorta kohdellaan huonosti omassa perheessään nuori saattaa altistua huonompiin piireihin, joissa esimerkiksi voi olla mm. päihteiden käyttöä, joka johtuu yleensä huomion halukkuudesta, kiireestä aikuistua tai hauskanpidosta ja kokeilunhalusta.

Ystävyys – Viola

Hyvä ystävä on tukena. Hän kuuntelee, ymmärtää ja suhtautuu parhaansa mukaan. Ystävä saa hyvälle mielelle ja hänelle on luontevaa ja turvallista puhua. Tietenkään kaikkia näitä ominaisuuksia ei ole jokaisella. Älä kuitenkaan kerro salaisuuksia tai muita arkaluontoisia asioita ulkopuolisille ilman lupaa. Pyri olemaan hyvä ystävä, mutta muista myös itseäsi. Hyväkään ystävä ei saisi pompotella tai herjata. Kaikissa ihmissuhteissa itsensä kunnioittaminen on yhtä tärkeää kuin muidenkin kunnioittaminen.

Vahvaa ystävyyssuhdetta ei ole helppo saavuttaa ja sen ylläpitäminen on vähintään yhtä vaikeaa, muttei se ole mitään mahdotontakaan. Todellinen ystävyys vaatii tietynlaista ymmärrystä ja kykyä hyväksyä. Muiden ystävyys voi näyttää helpolta ja täysin vaivattomalta, vaikkei se luultavastikaan ole. Ystävykset voivat tosiasiassa olla melko riitaisia keskenään, mutta muiden suhteisiin ei pitäisi sotkeutua, eikä muiden ongelmia kannata alkaa ratkomaan.

Ystävyyssuhteen ei tulisi olla itsestäänselvyys kenellekään ja sitä pitäisi osata arvostaa. Mikäli toinen osapuoli unohtaa, ettei ystävyys olekaan niin yksinkertaista, ystävyys alkaa kärsiä. Erityisen raskasta tämä on sille, joka yrittää yksin pitää suhdetta kasassa. Tässä tilanteessa pitää rohkaistua sanomaan toiselle suoraan, ettei tämä toimi näin. Jos toinen jättää puheet huomiotta, eikä korjaa tapojaan, kannattaa harkita kyseisestä ystävyydestä luopumista. Ystävyyssuhteessa ollaan tasavertaisia.

Seurustelusuhteet – Stella

Nuorilla seurustelu ei kovinkaan usein ole vakavaa, vaan enemmänkin toiseen ihmiseen sitoutumisen harjoittelua. Pitkäaikaiselta suhteelta nuoret hakevat yleensä toisen ihmisen hyväksyntää ja tietynlaista turvaa ja pysyvyyttä omaan elämään. Kokeilunhaluisina jotkut nuoret saattavat seurustella monesti lyhyissä suhteissa. Nuoret hakeutuvat suhteeseen usein epävarmana itsestään ja tietämättä mitä itse haluavat suhteelta. Siksi moni tällainen seurustelusuhde loppuu usein lyhyeen.

Toimivan seurustelusuhteen eteen pitää molempien osapuolien tehdä töitä, niin kuin muidenkin ihmissuhteiden eteen. Tärkeitä juttuja muistaa ovat esimerkiksi molemminpuolinen arvostus toista kohtaan ja rehellisyys. Nuorena kannattaa myös muistaa pitää seurustelu rentona, koska liian vakavana siitä koituu helposti paineita nuoruuden muun myllerryksen keskellä. Parhaimmillaan seurustelu nuorena antaa turvaa ja on voimavara nuoren vauhdikkaaseen elämään. Se opettaa myös paljon tärkeitä taitoja kaikkiin ihmissuhteisiin elämän ajalle.

 

Tukioppilaan jatkokurssin osallistujat Patricia, Viola ja Stella

sekä MLL Tampereen osaston eropalveluiden koordinaattori Outi Ritari-Alho

Vaikutuksia arvioimalla parempia päätöksiä

Kunnan tehtävänä on edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Näin sanotaan kuntalaissa. Kun kunnassa tehdään päätöksiä, niin päätösten lyhyen aikavälin taloudelliset vaikutukset yleensä tunnistetaan. Sen sijaan vaikutukset ihmisten hyvinvointiin saattavat jäädä vähälle huomioille. Tämä siitä huolimatta, että esimerkiksi terveydenhuoltolaissa edellytetään kunnan arvioivan ja ottavan huomioon tehtävien päätösten ja ratkaisujen vaikutukset väestön terveyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.

Lapsen oikeuksien sopimus edellyttää, että lapsen etu otetaan ensisijaisesti huomioon lapsia koskevissa päätöksissä. Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa myös kuntia. Lapsivaikutusten arviointi on väline lasten etujen selvittämiseen. Lapsivaikutusten arvioinnissa tarkastellaan lasten hyvinvointiin ja oikeuksiin vaikuttavia tekijöitä kokonaisuutena. Lapsivaikutusten arviointi mahdollistaa, että lasten edut voidaan ottaa huomioon päätöksenteossa lapsen oikeuksien sopimuksen edellyttämällä tavalla.

Lapsivaikutusten arvioinnilla selvitetään, miten päätös voitaisiin tehdä lasten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Lasten kannalta hyvät päätökset ovat myös taloudellisesti kestävämpiä. On syytä muistaa, että hyvinvoinnin ja terveyden perusta muodostuu lapsuudessa. Lapsilla tarkoitetaan alle 18-vuotiaita. Lapsivaikutusten arviointi kannattaa monissa tapauksissa ulottaa myös 18 vuotta täyttäneisiin nuoriin. Esimerkiksi arvioitaessa lukio- tai ammatillista koulutusta, on luonnollisesti tarkasteltava vaikutuksia myös 18 vuotta täyttäneisiin opiskelijoihin.

Lapsivaikutusten arvioinnilla saadaan tietoa lapsia koskevan tai heihin vaikuttavan päätöksenteon perustaksi. Ennakkoarvioinnissa valmisteilla olevan päätöksen ratkaisuvaihtoehtoja tarkastellaan ennen päätöksen tekemistä. Ennakkoarviointi on tehtävä riittävän varhaisessa vaiheessa, jotta vaikutusten arvioinnin tulokset voidaan ottaa huomioon jatkovalmistelussa. Arviointi on tärkeä osa hyvää hallintoa ja päätöksentekoa. Asian riittävästä selvittämisestä on huolehdittava ennen päätöksentekoa.

Seuranta-arvioinnissa selvitetään, minkälaisia vaikutuksia tehdyllä päätöksellä tai toteutetulla toiminnalla on ollut. Seuranta-arviointi voidaan jakaa tehdyn päätöksen arviointiin (esim. kouluverkkoa koskevan päätöksen seuranta-arviointi) ja toiminnan arviointiin (esim. perusopetuslain 21 §:ssä edellytetty koulutuksen arviointi).

Lapset eivät muodosta yhtenäistä ryhmää. Arvioinnissa onkin tärkeä huomioida erilaisessa tilanteessa olevien lasten ja nuorten tarpeita. Arvioinnissa on erityistä huomioita kiinnitettävä haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiryhmiin, esimerkiksi vammaisiin lapsiin, vähemmistöryhmiin kuuluviin lapsiin, pienituloisissa perheissä eläviin lapsiin tai kodin ulkopuolelle sijoitettuihin lapsiin.

Lasten ja nuorten kuuleminen on tärkeä osa lapsivaikutusten arviointia. Lapsen etu ja lapsen oikeus tulla kuulluksi täydentävät toisiaan. Lapsen näkemykset tulee kuulla ja ottaa huomioon kaikissa heitä koskevissa asioissa, myös lapsen edun arvioinnissa. Lasten ja nuorten kuulemisella saadaan heidän kokemusasiantuntijuus käyttöön päätöksenteossa ja toiminnan kehittämisessä.

Ei ole vain yhtä tapaa tehdä lapsivaikutusten arviointi. Vaikutusten arvioinnissa voidaan toteuttaa tilanteeseen parhaiten sopivilla tavalla. Isoissa asioissa, kuten kunnan kouluverkkoa koskevissa ratkaisuissa, tehdään laaja arviointi. Pienissä asioissa voidaan tehdä suppeampi arviointi. Arvioinnissa tulee hyödyntää tarpeen mukaista moniammatillista osaamista.

Esa Iivonen, johtava asiantuntija, lapsi- ja perhepoliittinen vaikuttaminen ja lasten oikeuksien edistäminen, Mannerheimin Lastensuojeluliitto

MLL:n ohje lapsivaikutusten arviointiin kunnassa ja maakunnassa: https://www.mll.fi/kumppaneille/kuntayhteistyo/lapsivaikutusten-arviointi-kunnassa-ja-maakunnassa/

Mihin kiire?

Hei, mikä sun nimi on? Tuuk sää open kanssa kokoukseen? Suunnitteletteko te sitä joulukalenteria? Arvaa mikä noista kuvista on mun tekemä?

Joukko koululaisia piirittää minut ja vapaaehtoisen koulumummon, jota olin saattamassa tutustumaan uuteen koululuokkaan ja opettajaan. Tunti on päättynyt ja me kaksi lapsille entuudestaan ventovierasta ihmistä hukuimme kysymyksiin, monet nykivät hihasta, kaikki halusivat tulla huomatuiksi ja saada osansa meistä. Lapsilla oli niin paljon asiaa, että oli lähes hämmentävää yrittää antaa edes rahtunen huomiota jokaiselle. Meille ei jäänyt hetkeäkään epäselväksi, miten tärkeä aikuinen vapaaehtoinen koulumummo tässä kyseisessä luokassa tuleekaan olemaan. Opettajakin huokaisi: ”Ihanaa, että on joku, joka voi jutella heidän kanssaan. Lapsilla on paljon ja heillä on niin paljon asiaa ja tarve tulla kohdatuksi.”

Täällä saa puhua.

Luokassa käy kuhina. Suuri osa ei jaksaisi keskittyä. Syntyy kärhämää. Täytyy asettaa rajoja, ottaa tilanne haltuun. Koulun ulkopuolisena ohjaajana yhdistyksemme työntekijä jo mietti, tuleekohan tästä mitään. Pitäisi puhua tunteista, niiden tunnistamisesta, nimeämisestä, ilmaisemisesta. Pienin askelin. Konkreettisin pienin askelin. Pala kerallaan, asia kerrallaan. Mikä sai ”häirikköporukan” rauhoittumaan ja osallistumaan? Porukan, jolla oli vaikeuksia ylipäätään kiinnittyä kouluun ja opiskeluun. Yksi oppilaista antoi vastauksen: Koska täällä saa puhua. Tälle valinnaiselle tunnille tultiin, koska siellä sai puhua.

Istu oikein tohon lattialle!

Oma työpäiväni on usein varsin täynnä monia eri asioita hoidettavana ja korkokengät kopsuen, paperipino kädessäni kuljen edestakaisin Laivapuiston perhetalossa. Aina välillä huikkaan kerholapsille jonkun terveh-dyksen tai pysähdyn kysymään kuulumisia. Erään kerran pienet pojat pyysivät mukaan leikkiin. Istahdin legoleikin viereen nojatuoliin, mutta pojat komensivat: ”Istu oikein tuohon lattialle.” Se oli kuin varmempi vakuutus sille, että en kiirehdi pois. Että minulla on aikaa juuri siihen tärkeään tehtävään: leikkiin.

Nämä ovat muutamia yksittäisiä tuokiokuvia lasten arjesta. Niistä hetkistä, joiden viesti meille aikuisille on: Huomaa minut, anna edes vähän aikaa.

MLL:n Lasten ja nuorten puhelimeen tulee vuosittain 30 000 yhteydenottoa. Monet puhelut kertovat lasten yksinäisyydestä, kertoo palvelevan puhelimen päällikkö Tatjana Pajamäki.

Lapset ja nuoret tarvitsevat aikuista. Läsnäolevaa aikuista. Olemmepa lasten vanhempia, isovanhempia, ammattilaisia, tuttavia: Turha selitellä, niin kiire ei tässä valmiissa maailmassa ole, ettei meillä jokaisella olisi hetki aikaa pysähtyä, huomata ja kohdata lapsi lähellämme. Meillä ei ole varaa ohittaa yhtäkään heistä.

Kaija Reiman-Salminen

Toiminnanjohtaja

MLL Tampereen osasto

 

Sen ei tarvitse olla rakkautta ensisilmäyksellä

Nämä mieleeni painuneet sanat kuulin professori, lastenpsykiatri Tuula Tammiselta keskoskerhossa vuonna 1997. Sanat kuvaavat mielestäni hyvin äidin ja vauvan välistä suhdetta silloin, kun vauva syntyy keskosena. Monet seikat voivat haitata äidin onnen ja kiintymyksen tunteiden syntyä.  Isät ovat todella tärkeitä, mutta lähestyn tässä asiaa enemmän äidin kannalta. Näistä asioita olemme keskustelleet usein vanhempien vertaistukiryhmässä Tays:ssa, sekä myöhemmin Nuput -kerhossa.

Ensinnäkin raskaus jää kesken, kun on kyse keskosuudesta. Loppuraskauden mielikuvat ja kiintymys vatsassa liikkuvaan vauvaan jää kokematta. Usein sitä vastoin raskausaika on fyysisesti ja henkisesti raskasta. Huoli vauvasta ja epävarmasta tulevaisuudesta on suuri.

Keskosvauvan synnyttyä äiti saattaa itse olla todella huonossa kunnossa. Esim. raskausmyrkytys, joka johtaa usein ennenaikaiseen synnytykseen, heikentää äidin vointia huomattavasti. Synnytys voi myös aiheuttaa shokkitilan, joka tietyllä tavalla suojaa äitiä, mutta joka toisaalta laskee toimintakykyä. Lisäksi tietysti vielä synnytykseen liittyvät hormonit vaikuttavat. Myös äidin aikaisemmat kokemukset vaikuttavat kiintymyssuhteen kehittymiseen.

Pelko vauvan menettämisestä on ollut myös usein puhuttu aihe kerhossamme. Pelko täyttää mielen eikä oikein uskalleta kiintyä. Vauva voi pitkäänkin tuntua sairaalan vauvalta kaikkien valvontalaitteiden ja letkujen keskellä. Jopa syliin saamiseen pitää saada lääkäriltä ja hoitajilta lupa aluksi.

Äideille on usein tyypillistä miettiä omaa syyllisyyttään ennenaikaiseen syntymään. Tähän voin sanoa, että äiti ei pysty siihen vaikuttamaan.  Asiat on kuitenkin hyvä käydä läpi, jotta äiti vapautuu turhasta syyllisyydestä.

Keskosvauvan kannalta alkuvaiheen tilanne on kuitenkin onneksi korjattavissa. Kun vauvan perustarpeista on huolehdittu ja vauvalla on ollut yksikin ihminen, joka on katsonut häntä rakastavasti, se riittää. Äidin ja keskosvauvan rakkaus voi kehittyä hitaasti ja äiti voi korvata alun sairaalassaolon harmit myöhemmin. Monesti äidit kertovat, että pieni hetki, sekunnin sadasosan kestävä katsekontakti vauvaan, saa rakkauden tunteen esille. Vauva taas peilaa itseään äidin  katseesta ja jos hän saa äidin jakamattoman rakkauden, tuntee hän olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi.

Nuput kerhossa näen paljon lapsia, joiden sosiaalinen kehitys on mielestäni jopa edellä muita. Ihanaa on myös nähdä äitien ja isien silmissä ilo, kun he katsovat lapsiaan.

Anita Helander

Nuput – kerhon ja – kahvilan ohjaaja

Mitä järjestöharjoittelu Laivapuiston perhetalossa opiskelijalle antaa?

Minkälaista on toimia harjoittelijana Laivapuiston perhetalossa? Tässä harjoittelijoidemme Annin sekä Viviannan ajatuksia!

 

Sain mahdollisuuden suorittaa varhaiskasvatuksen maisteriopintoihin sisältyvän organisaatioharjoittelun Mannerheimin Lastensuojeluliiton Laivapuiston perhetalossa Tampereella. Toiminta Tampereen osastolla on monipuolista ja laajaa ja niin ovat olleet työtehtävänikin harjoittelun aikana. Olen ollut mukana lasten päiväkerhotoiminnassa, toteuttanut Jututtamoa perhekahvilassa sekä keskosperheiden Nuput- kahvilassa. Olen myös valmistanut kaksi koulutuksellista tilaisuutta henkilökunnalle ja tuottanut näistä aineistoa. Työtehtävieni sisältöä on tukenut etukäteen valittu teema, kiusaamisen ehkäisy, jonka avulla harjoittelujakson kokonaisuus on säilynyt eheänä vaihtelevista työtehtävistä huolimatta.

Opiskelijana minut otettiin taloon lämpimästi vastaan ja tukea on ollut aina saatavilla. Olen päässyt tärkeäksi osaksi työyhteisöä ja saanut toteuttaa työtehtäviäni itsenäisesti. Työtehtävät ovat haastaneet osaamistani ja sen myötä kehittäneet asiantuntijuuttani. Olen saanut useita oivalluksia myös tulevaisuuden urapolkua ajatellen löytäessäni itsestäni uusia vahvuuksia ja uudenlaista osaamista.  Juuri tätä kaikkea harjoittelun tulisi opiskelijalle mielestäni antaa. -Anni

 

Minä suoritan sosionomiopintojeni harjoittelua Laivapuiston Perhetalossa yhteensä 10 viikkoa. Suoritan myös lastentarhanopettajan pätevyyttä, jonka takia halusin päästä näkemään perhetyön ja avoimen varhaiskasvatuksen työympäristön.

Laivapuiston perhetalo on ihanan monipuolinen paikka olla harjoittelussa! Joka päivä on hieman erilainen ja olen saanut olla kaikessa toiminnassa mukana. Maanantaisin vauvakerhon kokoontuessa olen päässyt tutustumaan alle vuoden ikäisten lasten ja heidän perheidensä kanssa touhuamiseen ja heidän tukemiseensa. Vauvakerhon aluksi loruttelemme, laulamme tai keskustelemme vauvoihin liittyvästä teemasta, tai aloitamme muuten päivän yhdessä. Olen päässyt ideoimaan ja toteuttamaan sinnekin aloituksia. Tiistaisin Perhekahvilaan tulevat leikkimään nimensä mukaisesti lapset perheineen. Vapaan leikin lisäksi Perhekahvilan ohjelmaan kuuluu yhteinen aloitus tietyn teeman ympärille, joita olen myös päässyt toteuttamaan. Näitä ovat olleet esimerkiksi laululeikit ja temppurata. Keskiviikosta perjantaihin Laivapuistossa kokoontuu lasten palvelusetelipäiväkerho, jonka toiminta on hyvin samankaltaista kuin päiväkodissakin. Siellä korostuu enemmän lastentarhanopettajuus ja lasten kohtaaminen. Kerhossa ulkoillaan, lauletaan ja musisoidaan, syödään välipala ja tietenkin leikitään. Kokoonnumme joka kerta myös alku- ja loppupiiriin, joita olen saanut vetää omalla tyylilläni.

Kuten alussa mainitsinkin, olen ollut todella iloinen päästessäni tutustumaan harjoittelun muodossa näin monipuoliseen työpaikkaan. Tunnen olevani oikeassa paikassa, ja opin itsestäni joka päivä jotain uutta. Täällä annetaan opiskelijoille vapaat kädet toteuttaa ideoitaan, mutta myös ohjataan ja kannustetaan tarvittaessa. Lastentarhanopettajan työssä on tärkeä osata kohdata perheitä myös yhdessä, ja ohjata heitä muidenkin palvelujen piiriin. Voimme suositella Annin kanssa tätä paikkaa jokaiselle varhaiskasvatusta ja perhetyötä opiskeleville harjoittelupaikaksi!  -Vivianna

Empatiaa eroikävään

Syksyllä moni lapsi aloittaa kerhossa tai päiväkotiryhmässä, joka saattaa olla sekä hänelle että vanhemmalle uusi ja jännittävä kokemus. Kerhon aikuiset ja lapset voivat olla vieraita keskenään ja uusi tilanne voi aiheuttaa sekä vanhemmalle että pienelle kerholaiselle eroahdistusta, kun lapsi ikävöi vanhempiaan. Vanhemmat ja kerho-ohjaajat yhdessä voivat auttaa lasta pääsemään yli eron tuomasta ikävästä ja ahdistuksesta. Sekä vanhempien että kerhonohjaajien on sallittava lapselle ikävän tunteen näyttäminen, joka yleensä purkautuu itkuna. Tällöin aikuisen empatia lasta kohtaan on äärimmäisen tärkeää, lohduttava syli ja tunteiden sanoittaminen luovat lapselle turvallisuutta, kun lasta kuunnellaan ja lohdutetaan, eikä jätetä yksin suuren tunnekuohun kanssa.

Kun lapsi kokee, että hänen tunteitaan kuunnellaan, hän saa tunteen siitä, että kerhopäivästä voi tullakin ihan mukava kokemus. Empaattinen kohtaaminen antaa viestin lapselle, että hän saa ilmaista omia tunteitaan, jotka aikuiset voivat tulkita negatiivisiksi. Itkevää lasta lohdutetaan, jotta hänen eroahdistuksensa lieventyy. Toiset lapset helposti reagoivat ja kokevat empatiaa ikävöivää ja itkevää lasta kohtaan, jolloin itku saattaa helposti myötätunnosta tarttua. Pienet lapset ovat herkkiä toistensa tunteille ja he myös näkevät, kuinka aikuiset käyttäytyvät itkevää lasta kohtaan. Tällöin aikuisen syli ja lähelle ottaminen lievittävät lapsen ikävää.

Kerhoryhmässä tai missä muussa ryhmässä tahansa tarvitaan aikaa myös ryhmäytymiselle ja tutustumiselle. Tämä luo edellytykset hyvälle yhteistyölle, jolloin lapsen on turvallista ja mukavaa tulla kerhoon ja hän löytää oman paikkansa ja kaverinsa. Kun tähän vaiheeseen varataan riittävästi aikaa, tutustuvat vanhemmat, lapset ja kerho-ohjaajat toisiinsa, jolloin se luo edellytykset avoimelle ja toimivalle yhteistyölle.

Useinkaan ei tule ajatelleeksi, että pieni lapsi saattaa kokea epävarmuutta uudessa tilanteessa aivan kuten aikuiset kokevat esimerkiksi uudessa työpaikassa. Vanhempien kanssa tehtävällä yhteistyöllä ja perehdyttämisellä voidaan sekä lapsen että vanhemman epävarmuutta ja eroahdistusta lieventää. Aikuisille yleensä järjestetään perehdyttämistä, joten pienet lapsetkin tarvitsevat perehdyttämistä kerhon tapoihin ja käytäntöihin. Hyvin toimivassa ryhmässä jokainen lapsi löytää oman paikkansa ja hän voi turvallisin mielin osallistua kaikkeen toimintaan kerhossa. Se myös luo hyvät edellytykset kaikelle kasvulle ja kehittymiselle. Kun alkuvaiheen eroahdistuksista ja itkuista päästään yli, niin siitä on hyvä ruveta luomaan yhteistyössä vanhempien kanssa lapselle mielekkäitä ja antoisia kerhopäiviä, joista jää hyviä muistijälkiä ja muistoja.

Asta Ihamäki

kerho-ohjaaja Pereenkulman perhekeskus