Vapaaehtoisena lapsen arjessa

Kansainvälistä Vapaaehtoisten päivää vietetään vuosittain 5.12. Vuonna 2020 päivää juhlistetaan kuitenkin jo 4.12. MLL Tampereen osastolla toimii vuosittain lukuisia vapaaehtoisia erilaisissa toiminnoissamme. Vapaaehtoisista jokainen on meille todella arvokas ja tärkeä voimavara.

Mummot ja vaarit ovat osa MLL Tampereen osaston pitkäaikaista Yli sukupolvien -toimintaa. Kipparit-kerhoissa on mukana vapaaehtoisia kerhomummoja ja -vaareja. He leikkivät lasten kanssa, kuuntelevat ja jutustelevat. Vapaaehtoiset koulumummot ja -vaarit toimivat alakoulussa luokan toisena aikuisena ja opettajan apukäsinä. Toiminta on säännöllistä.

MLL Tampereen osaston perhetalon ohjaaja Jatta Komu on koordinoinut Yli sukupolvien -toimintaa jo reilun kahden vuoden ajan. Toiminta tukee hyvää lapsuutta vahvistamalla sukupolvien ketjua ja lisäämällä sukupolvien välistä myönteistä vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa. Toiminnassa mukana olevat mummot ja vaarit kokevat toiminnan antoisana, yhteisöllisenä ja tärkeänä.

Kouluvaari Martti Syrjä toimii Kaukajärvellä ykkös- ja kakkosluokkalaisten kanssa. Martin koulupäivään kuuluu koululaisten kanssa jutustelua, tehtävissä auttamista, lukemista ja yhdessä oloa. Martti on luokassa aikuinen, jolla on aina aikaa kohdata lapsia ja olla heille läsnä.

”Ja ne välitunnit! Yleensä leikimme piilohippaa ja siinä juostaan ympäri koulun pihaa. Toinen suosittu leikki on polttopallo. Ei tarvitse illalla lenkille lähteä. Mutta se lasten energia tarttuu!

Kouluvaari Martti

Jatta kertoo mummojen ja vaarien olevan erilaisia persoonia erilaisilla taustoilla. Vapaaehtoiseksi hakeudutaan monin eri tavoin ja kaikille halukkaille löytyy paikka. Koulumummoille ja -vaareille pyritään löytämään koulu oman toiveensa mukaisesti.

Jatan mukaan vapaaehtoisten mummojen ja vaarien merkitys lasten arjessa on valtava. Lasten hyväksi toimivia vapaaehtoisia yhdistää halu auttaa ja olla tekemisissä lasten kanssa.

Huumorintajustakin on hyötyä:

Joskus meinaa pokka pettää: piirustustunnilla eräs poika halusi piirtää oman kuvansa lisäksi myös minut. ”Siihen kuvaan tulee kyllä sitten ryppyjä”, hän varoitti.

Kouluvaari Martti

Lapsen näkökulmasta mummot ja vaarit ovat korvaamattomia. Kerhomummon tai -vaarin tapaamista odotetaan innolla. Kerhomummon tai -vaarin puuttuminen kerhossa huomataan välittömästi – kuuluvathan he kerhon aikuisiin työntekijöiden rinnalla. Koulumummoille ja -vaareille kerrotaan innokkaasti kuulumisia koulun pihalla. Neuvojakin jaetaan päivittäin puolin ja toisin. Joskus koulumummo tai -vaari saa itse kuunnella satua lapsen lukemana. Onpa mahtavaa!

Vapaaehtoisten säännöllinen osallistuminen ja apu on korvaamatonta niin kerhoissa kuin kouluissakin. Yksi läsnä oleva aikuinen voi tehdä ihmeitä lapsen maailmassa.

Toivotamme toimeliasta kansainvälistä vapaaehtoisten päivää kaikille vapaaehtoisille! Kiitos kun olette.

Eerika Lehtinen
Kirjoittaja on MLL Tampereen osaston viestintäassistentti

Jatta Komu
Haastateltu on MLL Tampereen osaston perhetalon ohjaaja

Martti Syrjä
Kouluvaari on MLL Tampereen osaston vapaaehtoinen

Sponsored Post Learn from the experts: Create a successful blog with our brand new courseThe WordPress.com Blog

Are you new to blogging, and do you want step-by-step guidance on how to publish and grow your blog? Learn more about our new Blogging for Beginners course and get 50% off through December 10th.

WordPress.com is excited to announce our newest offering: a course just for beginning bloggers where you’ll learn everything you need to know about blogging from the most trusted experts in the industry. We have helped millions of blogs get up and running, we know what works, and we want you to to know everything we know. This course provides all the fundamental skills and inspiration you need to get your blog started, an interactive community forum, and content updated annually.

Aitoa ystävyyttä

Istun monikulttuurisen ystävä- ja perhetyön koordinaattorin Sannan kanssa kahvilla. Sanna on aloittanut työssä toukokuun alussa ja tuli työpariksi toiselle monikulttuurisen ystävä- ja perhetyön koordinaattorille Ellille. Aikaisemmin Sanna on toiminut muun muassa Lempäälän seurakunnalla mielenterveyspainotteisessa diakoniatyössä ja Tampereen kaupungilla varhaiskasvatuksen perheohjaajana. Sannan työhön on kuulunut vahvasti monikulttuurinen työ erilaisten ihmisten ja perheiden parissa. Monen ikäisten ihmisten kanssa on kohdattu, iloittu ja käyty surua läpi. Ihmisläheisen työn Sanna kokee tärkeäksi. Palo monikulttuuriseen työhön syttyi sijaisuuksien kautta. Sannalla on omakohtaista kokemusta useamman vuoden ajalta vieraassa maassa asumisesta. Tärkeänä hän pitää kontaktia paikallisten ihmisten kanssa ja kielen oppimista. Vasta kun nämä asiat ovat kunnossa, kotoutuminen pääsee vauhtiin. Paikallisten ystävien apu on korvaamatonta.

Puhumme nykyisestä työstä MLL Tampereen osastolla. Toiminta keskittyy pääosin Ystäväksi maahanmuuttajanaiselle -toimintaan. Toimintaan hakee mukaan hyvin erilaisilla taustoilla olevia naisia. Sannan mielestä erilaisten ihmisten tapaaminen on rikkaus.

Toiminta etenee ilmoittautumisesta ensin henkilökohtaiseen tapaamiseen. Molempien, niin vapaaehtoisen kuin maahanmuuttajanaisen kanssa, käydään oma keskustelu. Keskustelussa käydään läpi molempien osapuolien toiveet – millaista ystävää toivoo? Mitä odotuksia on ystävyydelle? Elämäntilanteet ja kiinnostuksen kohteet määrittävät ystävää jonkin verran puolin ja toisin. Henkilökohtainen tapaaminen mahdollistaa toiveiden kuuntelemisen ja ihmisestä itsestäänkin muodostuu parempi kuva. Sen jälkeen ystävän etsiminen alkaa. Tarvitaan tuntosarvia ja yhteistä kommunikaatiota koordinaattorien välillä, että täydellinen ystävä löytyisi. Keskimäärin ystävää joutuu odottamaan kuukaudesta neljään kuukauteen. Ystävien yhdistämistä, matchausta, tehdään viikoittain.

Ystävän löytyessä molempiin osapuoliin otetaan yhteyttä ja kysytään mielipidettä – haluaisitko sinä tutustua tällaiseen henkilöön? Koordinaattorit Sanna tai Elli ovat mukana ensimmäisessä tapaamisessa auttamassa ystävyyttä alkuun. Sen jälkeen ystävyys on ystäväparin hallinnassa ja vastuulla. Ystävyys on omannäköistä, aitoa. Koordinaattorit toimivat taustalla tukena.

Monikulttuurisessa lapsi- ja perhetyössä parasta on Sannan mielestä välitön ilo. Ilo maahanmuuttajanaisella ystävän löytymisestä. Ilo vapaaehtoisella uudesta ystävyydestä. Ilo työntekijöillä onnistuneesta ihmisten yhdistämisestä. Ilo siitä, että meidän kauttamme maahanmuuttaja on saattanut saada ensimmäisen suomalaisen ystävän. On sanoin kuvaamatonta, mitä tällainen ystävyyssuhde tuo niin vapaaehtoisille kuin maahanmuuttajillekin. Oppimista tapahtuu molemmin puolin. Parhaimmillaan molemmat ovat saaneet ihan aidon ystävyyssuhteen.

Joskus matchaus kuitenkin epäonnistuu. Syystä tai toisesta ystävyys ei lähde kehittymään. Suurin syy tälle on Sannan mukaan kielitaidottomuus. Yhteisen kielen puuttuminen voi tuoda haasteita esimerkiksi aikataulujen tai muiden asioiden sopimiseen. Toimintaan hakevien toivotaan osaavan suomea edes jollain tasolla. Jos ystävyyssuhteessa ilmenee tuen tarvetta enemmänkin, ohjataan henkilö myös muiden palveluiden piiriin. Ystävyyssuhde on ammattirooleista vapaa ja tasavertainen suhde. Joskus aikataulut tai elämäntilanteet eivät vain kohtaa tai muuttuvat ystävyyden aikana, ja ystävyys hiipuu. Näissä tilanteissa on mahdollista yrittää ystävyyttä jonkun toisen kanssa uudestaan.

Suurin osa ystävämatcheista onnistuu. Parhaimmillaan toiminnan puitteissa käynnistetystä ystävyyssuhteesta tulee ihan oikea ystävyyssuhde. Tällä hetkellä toiminnassa on yli 80 aktiivista ystävyyssuhdetta Tampereella ja lähikunnissa. Maahanmuuttajanaisia on yli 35 eri maasta Euroopasta Aasiaan ja aina Afrikkaan asti. Vapaaehtoisille järjestetään koulutusta ja heitä tuetaan vapaaehtoisena toimimisessa.

Ystävätoiminnan ympärille on rakennettu muutakin toimintaa. Kerran kuukaudessa kokoonnutaan erilaisin teemoin esimerkiksi pienen tapahtuman merkeissä. Kokoontumiset ovat tarkoitettu kaikille ystävätoiminnassa mukana oleville naisille ja lapsille. Viikoittain järjestetään MLL Tampereen osaston tiloissa Äitien olohuone. Se toimii avoimena kohtaamispaikkana toiminnassa mukana oleville naisille ja onkin noussut tärkeään rooliin. Olohuoneessa voi kohdata muita naisia ja pääsee juttelemaan suomeksi, mikä ei välttämättä aina omassa arjessa onnistu. Välillä keskustelunaiheeksi nousevat ihan arkiset asiat kuten asuntohakemuksen tai päiväkotihakemuksen tekeminen.

Tärkeimmäksi asiaksi Sanna nostaa asiakkaan kohtaamisen. Se, että on tullut aidosti kohdatuksi ja ymmärretyksi on huomattava voimavara.

Eerika Lehtinen
Kirjoittaja on MLL Tampereen osaston viestintäassistentti

Sanna Tiainen
Haastateltu on MLL Tampereen osaston monikulttuurisen ystävä- ja perhetyön koordinaattori

Mikä sinusta tulee isona?

Kerhotädin kysymys kuumotti mielessäni. Olin päässyt jo alle 3-vuotiaana päiväkerhoon kaksi vuotta vanhemman isosiskoni vanavedessä. Sinnikkäästi halusin osallistua ja olla iso tyttö, vaikka moni asia kovasti jännittikin. Äidin piti piirtää kerhotossujen sisäpohjaan tussilla nuolet, koska minulle oli tärkeää että osaisin varmasti ihan itse laittaa tossut oikein päin jalkoihini. 

Kerhossa juteltiin ammateista ja ehkä laulettiinkin tuttua lastenlaulua ”Minusta tulee isona…” Jokainen sai kertoa mitä haluaisi tehdä isona. Joku halusi opettajaksi, joku rekka-auton kuljettajaksi. Mietin uskaltaisinko vastata kerhotätini kysymykseen. Lopulta tuli minun vuoroni. Kuiskasin vastaukseni: minä haluaisin olla kissanpentujen hoitaja. Kerhon ohjaaja taisi hymyillä ja äitiäkin nauratti kun kuuli kerhopäivän jälkeen mitä olin vastannut. Pienen tytön mielestä kissanpentujen hoitaminen oli kuitenkin oikein mainio tulevaisuuden ammatti.

Tämän vuoden valtakunnallisen Lapsen oikeuksien viikon teema on Lapsen oikeus tulevaisuuteen. Teeman valintaan on vaikuttanut lasten ja nuorten huoli ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta. Taustalla ovat myös Lapsen oikeuksien sopimuksen 6. artikla, lapsen oikeus elämään ja kehittymiseen sekä 2. artikla, jossa nousee esiin yhdenvertaisuus: lapsen oikeudet kuuluvat ihan kaikille lapsille ilman minkäänlaista erottelua. 

Lapsen oikeus elämään ja kehittymiseen on esimerkiksi oikeutta käydä koulua ja oppia. Samalla se on myös oikeutta unelmoida -vaikkapa siitä mitä haluaisi tehdä sitten isona. Tässä ajassa nuorten haaveiden eteen voi nousta tummia pilviä -onko minulle töitä vielä silloin kun olen aikuinen ja haluaisin perustaa perheen? Pääsenkö edelleen kouluun vaikka korona leviäisi? Miltä Suomi ja tämä koko maailma näyttää vaikkapa kymmenen vuoden päästä?

Maailmanlaajuinen koronaepidemia on vahvistanut entisestään tulevaisuudesta puhumisen tärkeyttä. Meidän aikuisten tehtävänä on kaikin mahdollisin keinoin varmistaa, että myös tulevaisuudessa jokainen lapsi ja nuori saa ja uskaltaa unelmoida. Meidän tehtävämme on myös taata, että lapsemme saavat eväät rakentaa ihan omanlaistaan tulevaisuuttaan.

Nyt Lapsen oikeuksien viikolla mietimme täällä MLL Tampereen osaston toiminnoissa tulevaisuutta tähtitaivaan äärellä. Päiväkerholaiset saavat kertoa omia tulevaisuuden ammattitoiveitaan ja avoimissa toiminnoissa vanhemmatkin voivat miettiä mitä he unelmoivat ja haaveilevat tulevaisuudelta yhdessä lastensa kanssa. Kirjaamme haaveita ja unelmia tähdille, joita sitten kiinnitämme seinälle ripustettuun isoon tähtitaivaaseen. Toivottavasti tähtitaivas on täynnä unelmia viikon lopulla!

Minusta tuli isona, monen mutkan kautta, lapsi- ja perhetyön ohjaaja sekä äiti. Kissanpentujen hoivaaminen on vaihtunut ihmislasten kohtaamiseen ja huolen pitoon. Kengät ja tossutkin menevät yleensä oikeisiin jalkoihin ilman apunuolia. Edelleen haaveilen ja unelmoin monista asioista, muistakaa tekin tehdä niin!

Hyvää Lapsen oikeuksien viikkoa!

Minna Vanhanen
Kirjoittaja on MLL Tampereen osaston lapsi- ja perhetyön ohjaaja

Eron edessä? –illat eroavien tueksi

Eron ensiapupisteellä on viimeisen kahdeksan vuoden aikana järjestetty keväisin ja syksyisin Eron edessä? – iltoja eroa pohtiville, eroaville, eronneille, heidän läheisilleen, opiskelijoille ja ammattilaisille. Illat ovat järjestetty yhteistyössä lähimpien yhteistyötahojemme kanssa. Alun kahden kerran teemailloista on kasvanut seitsemän kerran informatiivinen ja hyvin toimiva kokonaisuus. Illat ovat osallistujille maksuttomia eikä iltoihin tarvitse erikseen ilmoittautua. Osallistua voi kaikkiin kertoihin tai napata tarjonnasta itseä kiinnostavimmat illat.

Syksyn Eron edessä? -illan avasi Perheasiain neuvottelukeskuksen perheneuvoja. Tunteita pinnalle nostattavassa illassa pohdittiin sitä, miltä parisuhteen päättäminen tuntuu ja miten puolisosta voi erota tunnetasolla. Tätä iltaa seurasi Tampereen kaupungin perheneuvolan psykologin ja sosiaalityöntekijän pohdintaa siitä, miten lasta voi tukea vanhempien erossa ja kuinka vanhempana kyetä huomioimaan lapsen tarpeet tässä muuttuvassa perhetilanteessa. Perheneuvolasta siirryttiin Tampereen kaupungin perheoikeudellisiin palveluihin ja ajatuksia vaihdettiin teemasta lasten asioiden sopiminen ja yhteistyövanhemmuus. Mukana aihetta oli syventämässä oma kokemusasiantuntijamme, joka kertoi omia nuoren kokemuksia vanhempiensa erosta, ja mitä itse olisi toivonut sekä kaivannut tuekseen.

Neljännellä kerralla askellus otettiin astetta haastavimpiin asioihin eli riitaisiin eroihin. Paikalla meillä oli Pirkanmaan käräjäoikeudesta käräjätuomari sekä asianajotoimisto Roihu Oy:n asianajaja ja varatuomari. Saimme infoa siitä, mitä käräjäoikeudessa oikein tapahtuu, kun vanhemmat eivät saa yhteistyössä asioistaan sovittua. Saimme kuulla myös siitä, millä kriteereillä lapsen etua arvioidaan. Asianajaja antoi meille tietoa lakiasioista erossa ja uusperheiden elämässä. Millä tavoin ja miten vältetään ongelmat eron jälkeen ja kuolintapauksessa. Nämä teemat kirvoittivat yleisössä paljon kysymyksiä ja ajatuksen vaihtoa. Tämän jälkeen oli vuorossa ilta, jossa Finfamin Toivosta turvaa- hankkeen hankevastaava ja heidän kokemusasiantuntijansa kertoivat millaisia vaikutuksia mielenterveys- tai päihdeongelmilla on parisuhteessa ja erotilanteessa. On hyvä tunnistaa se millä tavoin perheenjäsenten sekä läheisten roolit muuttuvat ja minkä vuoksi on tärkeää, että näistä asioista puhutaan avoimesti. Tämän illan teemaa jatkoimme seuraavalla viikolla Finfamin omassa Tukinetin chatissä.

Toiseksi viimeisellä kerralla perheväkivaltaklinikan kriisityöntekijä puhui väkivallasta parisuhteessa ja erotilanteessa. Pohdintaa siitä mitkä ovat väkivallan merkit, joihin erotilanteessa kiinnittää huomiota, mitä väkivalta on, miksi suhteesta ei välttämättä lähdetä ja siitä mistä kaikkialta meidän Eron ensiapupisteen lisäksi voi apua saada. Luentosarjamme kauniiksi lopuksi siirryimme Artteliin Miessakkien tiloihin, jossa vastaava erotyöntekijä avasi ajatuksia aiheesta miehenä ja isänä eron edessä. Mikä erokriisissä on normaalia ja mikä ei, mikä auttaa ja miten ero muuttaa isyyttä?

Osallistuin näihin iltoihin ensimmäistä kertaa ja olin vaikuttunut iltojen annista. Samaa mieltä palautteiden perusteella olivat myös iltoihin osallistuneet. Infoa on saanut illasta niin paljon, että niissä on ollut palasteltavaa. Tiedollisen annin lisäksi bonuksena saa sen, että paikalla on alan ammattilainen, jolla on aikaa ja rauha vastata ja käydä keskustelua niistä kysymyksistä, jotka mielen päällä ovat pyörineet pitkänkin ajan. Ajattelen, että nämä illat ovat juuri omiaan eroasioita pohtiville selkiyttämään niitä tilanteita, joissa ihmiset ovat. Ammattilaisille ja opiskelijoille nämä ovat tilaisuuksia vahvistaa omaa osaamista ja lisätä sitä ymmärrystä millaisten asioiden kanssa eron tullessa ollaan tekemisissä. Seuraavan kerran Eron edessä?- iltojen sarja pyörähtää käyntiin ensi keväänä.

Toivotan juuri sinut lämpimästi tervetulleeksi!

Karolina Bechinsky
Kirjoittaja on MLL Tampereen osaston Eron ensiapupisteen eropalveluiden päällikkö

Elämää eron jälkeen

Parisuhteen kriiseissä lapsiperheiden vanhemmat miettivät usein pitäisikö jatkaa yhdessä lasten takia vai pitäisikö erota huonon parisuhteen vuoksi. Kysymykseen ei tietenkään ole yksiselitteistä vastausta. Ei voida väittää, että lasten takia on aina parempi jatkaa liittoa tai että lasten kannalta katsottuna vanhempien on aina parasta erota, kun he voivat huonosti parisuhteessa. Jokaisen perheen tilanne on omanlaisensa ja jokainen lapsi on yksilö perheen tilanteeseen reagoidessaan.

Eroon päätyviä vanhempia huolestuttavat usein eron vaikutukset lapsiin. Vanhempien ero voi herättää lapsissa huolta, hämmennystä, epätietoisuutta ja syyllisyyttäkin. Erotilanne voi myös tuoda lasten elämään helpotusta vanhempien riitelyn loppuessa ja perheen tilanteen selkeytyessä ja rauhoittuessa. On tärkeätä, että vanhemmat ymmärtävät myös lasten käyvän läpi oman eroprosessinsa, kun he joutuvat luopumaan yhteisen perhe-elämän lisäksi mahdollisesti muistakin itselleen tärkeistä asioista.

Parhaiten vanhemmat voivat auttaa lapsiaan erossa eteenpäin kohtelemalla toinen toisiaan asiallisesti ja sopimalla yhdessä lapsiin liittyvistä asioista. Parisuhteen aikaiset riidan aiheet on kyettävä jättämään vanhemmuussuhteen ulkopuolelle. Vaikka parisuhteen päättyminen koettaisiin epäonnistumisena, yhteistyövanhemmuuden rakentamisessa on silti mahdollista onnistua. Näin lapsilla säilyy oikeus rakastaa kumpaakin vanhempaansa eikä heidän tarvitse valita vanhempiensa välillä eikä heidän myöskään tarvitse jännittää vanhempiensa kohtaamisia.

Vanhemmat voivat olla huolissaan siitä, etteivät lapset reagoi juuri millään tavalla erotilanteeseen eivätkä kerro ajatuksistaan. Vanhempien oma esimerkki erotilanteesta puhumisesta voi helpottaa ja kannustaa lapsiakin kertomaan omista tunteistaan ja ajatuksistaan. Pienet lapset voivat purkaa tunteitaan leikin kautta tai esimerkiksi perhepiirroksia piirtämällä. Tilanne, jossa vanhempien erosta on kerrottu lapsille, on voinut olla lapsille niin pakahduttava, etteivät he juuri muista tilanteessa puhuttuja asioita. Lapsilla on aina oikeus saada jokin selitys vanhempiensa erolle ja vanhempien voi olla hyvä yhdessä palata asiaan myöhemmin uudelleen. Samoin kuin on tärkeätä kertoa lapsille useampaankin kertaan, ettei ero johtunut heistä.

Vanhemmille eron läpikäyminen vaihe vaiheelta kaikkine tunteineen ja myös oman osuutensa kipeäkin tunnistaminen eroon päätymisessä on tärkeätä. Ajan antaminen asioiden ja tunteiden läpikäymiselle on suurta viisautta.

Eron jälkeen toinen tai molemmat vanhemmat saattavat kuitenkin piankin löytää uuden kumppanin. Erityisesti tässä tilanteessa vanhempien on tärkeätä muistaa, että lasten eroprosessi on omanlaisensa ja täysin erilainen kuin esimerkiksi vanhemman, joka oli saattanut pohtia eroa jo vuosia. Käytännössä lasten eroprosessin voi huomioida ja kunnioittaa sitä esimerkiksi niin, ettei heidän elämäänsä tuoda uusia ihmisiä liian aikaisin. Ei, vaikka uuden kumppanin esitteleminen lapsille tuntuisi kovin tärkeältä asialta. Asia on siinä hetkessä tärkeä ihastuneelle ja rakastuneelle vanhemmalle, mutta ei lapselle. Lapsi vasta totuttelee vanhempiensa eron jälkeiseen, uudenlaiseen elämään eikä kaipaa siihen uusia ihmisiä.

Elämä eron jälkeen voi olla hyvin monennäköistä niin lapsilla kuin vanhemmillakin. Eron käsittelyyn suostuminen ja kipeidenkin tunteiden hyväksyminen ja läpikäyminen vievät hyvän tulevaisuuden suuntaan. Eronsa kipuillut ja käsitellyt vanhempi on vahva vanhempi lapsilleen.

Anne Haring
Kirjoittaja on MLL Tampereen osaston Eron ensiapupisteen perhetyön koordinaattori

Ystävyys lisää hyvinvointia

Kotoutuminen on moniulotteinen prosessi, joka pitää sisällään muun muassa kielen oppimisen ja työelämään sijoittumisen, mutta yhtä lailla myös sosiaalisten suhteiden rakentumisen. Itse asiassa monipuoliset ihmissuhteet ja vuorovaikutus kantaväestön kanssa vaikuttavat suotuisasti muihin kotoutumisen osa-alueisiin. Positiivinen vuorovaikutus ja kohdatuksi tuleminen parantaa kielitaitoa, lisää itseluottamusta sosiaalisissa tilanteissa ja parhaimmillaan vahvistaa osallisuuden tunnetta. Kun osallisuuden ja yhdenvertaisuuden tunteet lisääntyvät, kotoutuja alkaa tuntea yhteenkuuluvuutta muiden samaan yhteiskuntaan kuuluvien kanssa. Tämän vuoksi MLL Tampereen osasto tekee myös kotouttavaa työtä.

Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toimintaa on koordinoitu Tampereen alueella vuodesta 2012 lähtien. Ystävätoiminnan avulla yhdistetään maahan muuttaneita naisia ja suomalaisia vapaaehtoisia naisia ystäväpareiksi. Toiminta on ystäväparien itsensä näköistä ja ystävysten ehdoilla tapahtuvaa, mutta yhteistä tekemistäkin järjestetään. Lisäksi ystäväpareja tuetaan eri tavoin, esimerkiksi kuulumispuheluita soittamalla.

Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toiminnan kautta saatu ystävä on monelle maahan muuttaneelle naiselle ensimmäinen syvempi ihmissuhde suomalaisen kanssa. Se on keino tutustua kaupunkiin, kurkistaa suomalaisen naisen elämään ja äitiyteen sekä jakaa ja vertailla ajatuksia toisen naisen, vertaisen kanssa. Samalla suomea puhuvat vapaaehtoiset saavat tutustua ystävän arkeen ja kulttuuriin.

Ystävätoiminta johtaa parhaimmillaan aidon ystävyyden syntymiseen, maahan muuttaneen naisen kohisten kasvavaan itseluottamukseen ja kielitaitoon sekä molempien osapuolten maailmankatsomuksen avartumiseen. Työntekijän sydäntä lämmittää eniten se, kun alkutapaamisessa hiljaisena pysytellyt nainen puhua pälpättää rohkeasti ensimmäisen kuulumispuhelun aikana, tai kun hänen silmänsä loistavat ystävästä puhuttaessa. Nähdyksi, kohdatuksi ja hyväksytyksi tuleminen saa ihmeitä aikaan, ja se on tällaisen yksilötason kotouttavan työn suola.

Elli Nieminen
Kirjoittaja on MLL Tampereen osaston monikulttuurisen ystävä- ja perhetyön koordinaattori

Lisälukemista esimerkiksi: https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/mita-kotoutuminen

Saat hyvää tekemällä hyvää

Millaista vapaaehtoistyötä sinä olet tehnyt? Ehkä olet leiponut mokkapaloja lasten jalkapallojoukkueen kisoihin tai toiminut ikäihmisen ulkoilukaverina. Tai oletko ollut myymässä pääsylippuja harrastajateatterin näytöksiin tai päivystänyt kuuntelevassa puhelimessa?

Et todella ole yksin! Suomalaisista 40 prosenttia tekee vapaaehtoistyötä. Hyvän tekeminen aiheuttaa hyvää myös tekijälleen, ja sen on moni huomannut.

Meillä MLL Tampereen osastossa kaikki vapaaehtoistehtävät liittyvät tavalla tai toisella lapsiperheisiin, mutta silti tehtäviä on joka lähtöön.

Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toiminnan vapaaehtoiset eivät aina edes muista tekevänsä vapaaehtoistyötä. Hehän vain tapaavat ystäväänsä, juttelevat ja käyvät yhdessä vaikka leikkipuistossa! Silti merkitys maahanmuuttajaäidin kotoutumiseen ja suomen kielen oppimiseen on suuri.

Koulumummot ja -vaarit ovat mukana alakoulun arjessa. Opettaja ei ehdi aina kaikkialle, mutta koulumummo tai -vaari voi istahtaa alas, auttaa tehtävien tai liikuntavarusteiden kanssa. Oman luokan lapset tulevat viikko viikolta tutummaksi, ja vapaaehtoisen tehtävässä saa olla mukana kohtaamassa lapsia heidän arjessaan.

Lasten päiväkerhoissa kerhomummot ja -vaarit pääsevät leikin pyörteisiin rakentamaan junaratoja ja leikkimään kotileikkejä. Vapaaehtoinen on lähellä seuraamassa pienten lasten nopeaa kasvua ja kehitystä sekä vahvistamassa sukupolvien ketjua.

Eron ensiapupisteen vapaaehtoiset mahdollistavat perhetapaamiset, joissa vanhempi ja lapsi voivat viettää aikaa eron jälkeenkin yhdessä kodinomaisessa paikassa.

Vapaaehtoistyön merkitys toiminnassamme on suuri. Toisissa tehtävissä vapaaehtoinen toimii työntekijämme rinnalla toimintaa rikastaen. Esimerkiksi lasten päiväkerhoissa vastuu on aina kerhon ohjaajalla, mutta kerhomummo tai -vaari tuo kerhoon ylisukupolvisuutta, jota ohjaaja ei voisi mitenkään tuoda. Toisissa tehtävissä vapaaehtoisen panos on välttämätön, jotta koko toimintaa voidaan toteuttaa. Työntekijämme eivät ehtisi olla läsnä esimerkiksi kaikissa perhetapaamisissa.

Jokaiseen tehtävään tarjoamme perehdytyksen ja tuen. Kylmiltään ei ole tarkoitus hypätä vapaaehtoistyöhön, ja jos matkan varrella tulee kysymyksiä, työntekijämme ovat aina kuulolla. Myös mahdollisuus jakaa ajatuksia toisten vapaaehtoisten kanssa tukee tehtävässä viihtymistä.

Uskallan kehaista, että vapaaehtoistyön tuki todella toimii meillä. Sen verran pitkään on moni vapaaehtoisemme tehtävässään toiminut. Keskeisintä on tietysti se, että juuri itselle mieluisa ja palkitseva vapaaehtoistehtävä on löytynyt. Silloin vapaaehtoistyö antaa tekijälleen valtavan paljon.

Eeva Laine
Kirjoittaja on MLL Tampereen osaston toiminnanjohtaja

Kohtaamisia vauvakerhossa

Katson ulos toimiston ikkunasta – vettä sataa. Viimeistään nyt pitkän kevään ja kesän jälkeen on uskottava, että syksy on tulossa. MLL Tampereen osastolla on lämmin tunnelma. Odotan vauvakerholaisia saapuviksi. Tänään maalaamme soseilla.

Kellon lähestyessä h-hetkeä saapuvat äidit ja isät vauvojensa kanssa. Kävijät ovat suurimmaksi osaksi tuttuja, mutta aina joukossa on joku uusikin. Kuinka tärkeää onkaan, että hän on löytänyt tänään paikalle.

Sali täyttyy vauvojen jutteluista ja vanhempien kuulumisten vaihtamisesta. Koronan lisäksi digitalisaatio on vienyt sijaa fyysisiltä kohtaamisilta. Mikä riemu syntyykään, kun vauvat kohtaavat toisiaan ja muodostavat yhteisiä hetkiä lelujen ja leikkien välityksellä. Vauvan nauru menee itselläkin syvälle sieluun. Hymyilen mukana.

Yhteisen alkuhetken ja lorutteluiden jälkeen siirrymme sosemaalauksen pariin. Vauvat saavat tutkia soseita vanhempiensa avustuksella. Välillä sormet menevät suuhun paperin sijaan, mutta se ei haittaa. Vauvojen ihmetys on vaihtunut onnistumiseen ja iloon. Pienet asiat ovat usein niitä tärkeimpiä. Maalauksista tulee hienoja – aivan tekijöidensä näköisiä.

Yhdessäolon merkitys näkyy. Vanhemmuuteen ja arjessa jaksamiseen vaikuttaa moni asia. On merkityksellistä, että vanhemmilla on kohtaamispaikkoja muiden samassa tilanteessa olevien aikuisten kanssa. Asioiden kanssa yksin jääminen voi olla raskasta ja kuormittaa lapsiperhearkea tarpeettomasti. Asioista ääneen puhuminen ja hyväksyvä läsnäolo ovat voimavaroja, joita jokainen meistä tarvitsee.

Ja se voimaantuminen mitä aito kohtaaminen parhaimmillaan tuottaa. Voimme olla varmoja, että se ei mene hukkaan. Välillä tarvitsemme tukea tai kuuntelijaa. Toisella kertaa saamme olla itse siinä roolissa. Elämä on täynnä hetkiä.

Avoin, kutsuva ja lämmin kohtaamispaikka. Sellainen on Laivapuiston vauvakerho.

 

Eerika Lehtinen
Kirjoittaja on MLL Tampereen osaston viestintäassistentti

Back to School!

Postilaatikkoon on ilmestynyt mainoslehti: syksy on lähellä. Mainoslehden etusivulla komeilee värikkäitä reppuja sekä penaaleja, kyniä ja vihkoja. Muistan, kuinka osana koulu- ja opiskelutaivalta syksyisin suunnattiin paikallisiin kirjakauppoihin tai marketteihin päivittämään puuttuvat tarvikkeet. Tuohon hetkeen tiivistyi monesti paljon erilaisia tunteita ja ajatuksia. Vihkovarastojen päivittäminen pakotti todellisuuteen loman loppumisesta, mutta toisaalta koulun ja opintojen parissa odotti taas monta mukavaa ja mielenkiintoista asiaa. Haikeus ja innostus mahtuivat samaan hetkeen, käsikädessä. Kumpaakaan ei ollut syytä hätistellä.

Innostuksen takana vaikuttaa usein montakin seikkaa. Yksi merkittävä asia ovat muut ihmiset. Palaanko luokkaan, jossa minua odottavat iloiset ystävät? Koenko oloni mukavaksi tai saanko olla sellainen kuin olen, tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri tällaisena? Tähän asiaan meistä jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa. Jokainen meistä on luomassa yhteistä ilmapiiriä. Tekojen kautta voimme rakentaa siitä myönteistä sekä sellaista, jossa jokaisella on mahdollisuus viihtyä.

Tänä syksynä toivoisinkin, että jokainen meistä kiinnittäisi huomiota siihen, miten kohtaamme toiset. Kevään tutor -koulutuksissa pohdimme opiskelijoiden kanssa sitä, millainen on helposti lähestyttävä tutor. Vastauksissa nousi esiin paljon sellaisia asioita, jotka mielestäni liittyvät jokaiseen koulun käytävällä tapahtuvaan kohtaamiseen, ei vain tutorin ja uuden aloittavan opiskelijan väliseen toimintaan. Hymy, kuulumisten kyseleminen spontaanisti, auttaminen sekä toisten huomioiminen ovat asioita, joita voimme kohdistaa toinen toiseemme vuoden jokaisena päivänä. Tällaiset pienet, arkisetkin asiat voivat suuresti vaikuttaa siihen, millaista ilmapiiriä luomme. Yksittäisellä hymyllä voi olla suuren suuri merkitys toiselle juuri sillä hetkellä.

Jätänkin sinulle kotitehtävän. Millaisia konkreettisia tekoja sinä voisit tehdä sen eteen, että jokainen saisi kokea tulevansa hyväksytyksi omana itsenään? Miten sinä voisit toiminnallasi rakentaa myönteistä ja innostavaa ilmapiiriä? Mietittyäsi, voit kokeilla siirtää listasi asiat käytäntöön.

Itselläni tuli vastaan lausahdus, jonka päätin ottaa omaksi ohjenuorakseni: ”Käytä sanoja, jotka vahvistavat”.

Mukavaa koulujen, opintojen sekä töiden aloitusta jokaiselle!

Outi Ritari-Alho
Kirjoittaja on MLL Tampereen osaston nuorisotyön koordinaattori

Tärkein pysyy – ihmiset

Miten kohdata ihmisiä, kun ei voida istahtaa vastakkain, kun ei voi nostaa lasta syliin? Tätä mietimme kovasti kuluneena keväänä. MLL Tampereen osaston tekemisen ydin on kohtaamisessa. Kohtaamme perheitä elämän taitekohdissa, niin esikoistaan odottavia pareja kuin erotilannetta läpikäyviä vanhempia. Kohtaamme uuteen kulttuuriin tutustuvia maahanmuuttajaäitejä ja nuoria koululuokissa. Kohtaamme vanhempia osana lapsiperheen arkea, minä tahansa tavallisena tiistaina kahvikupin ja legoleikkien äärellä. Ja kohtaamme lapsia, heidän tasollaan automaton reunalla istuen tai roolivaateleikin kruunu päässä.

Olemme tottuneet ajattelemaan, kuinka meillä MLL Tampereen osastossa on upeat puitteet toiminnalle Laivapuiston perhetalossa ja Pereenkulman perhekeskuksessa. Väljät ja valoisat, erilaisen leikin ja toiminnan mahdollistavat tilat. Monipuolinen kattaus leluja ja muita materiaaleja.

Kun fyysisten tilojen ovet oli pakko laittaa nopealla aikataululla kiinni, tärkein jäi onneksi jäljelle: ihmiset ja heidän osaamisensa. Elli aloitti laajan puhelinkierroksen maahanmuuttajaäideille ja vapaaehtoisille. Outi toteutti videomateriaalia tunnetaidoista opettajille etäkoulussa käytettäväksi ja järjesti virtuaalisen vanhempainillan. Anne ja Karolina keskustelivat eroon ja uusperheisiin liittyvistä teemoista asiakkaiden kanssa videoyhteydellä. Asta ja Johanna ohjasivat lapsille askartelua ja laululeikkejä virtuaalisessa etäkahvilassa. Jatta kuvasi satuvideoita lapsille. Minna vei perhevalmennuksen vauvaa odottavien parien kotisohville.

En väitä, että kevät olisi ollut helppo tai että kaikki olisi onnistunut täydellisesti. Nopean kehittämisen tilanteessa olisi suorastaan epäuskottavaa, että kaikki olisi mennyt kerralla nappiin. Istuimme alas ja mietimme, miten voimme olla kohderyhmämme tukena muuttuneessa toimintaympäristössä. Sitten lähdimme matalalla kynnyksellä kokeilemaan, mikä toimii. Muutimme suunnitelmia lennossa kokemusten mukaan. Kohtasimme ihmisiä niillä välineillä, joita tilanteessa saattoi käyttää.

Vaikka nopea kehittämistyö oli ulkoisten tekijöiden pakottamaa, se toi myös hyvää. Poikkeusaikojen jälkeenkin Eron ensiapupisteen neuvontaa ja ohjausta on tarjolla myös etäyhteyksillä, jos asiakas niin haluaa. Tämä mahdollistaa entistä paremmin koko Pirkanmaan alueen palvelemisen. Harkitsemme myös joidenkin muiden palveluiden etätoteutusten jatkoa. Esimerkiksi etäperhevalmennus sai osallistuneilta pareilta loistavaa palautetta.

Kaikkea toimintaamme ei kuitenkaan ollut helppo viedä verkkoon, ja yksi haastavimmista oli pienten lasten kohtaaminen. Vaikka taaperolle voi ohjata laululeikkejä videoyhteyden kautta, digitaalinen yhteys ei kuitenkaan korvaa sitä hetkeä, kun pieni kerholainen aloittaa kerhopäivän juoksemalla puistoon kohti ohjaajia silmät loistaen.

 

Eeva Laine
Kirjoittaja on MLL Tampereen osaston toiminnanjohtaja.