Lasten oikeuksien sopimuksen juhlavuosi

dav

Tänä vuonna 20.11. tulee kuluneeksi 30 vuotta, kun lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa. Sopimus kirjattiin valtioita sitovaksi YK:n lapsen oikeuksien sopimukseksi, ja sitä kehitetään edelleen, jotta se vastaisi muuttuvan maailmaan haasteisiin.  20.11.1959 eli 60 vuotta sitten hyväksyttiin yleisluontoinen lapsen oikeuksien julistus, joka ei sido valtioita oikeudellisesti, mutta 30 vuotta myöhemmin hyväksytty sopimus on sitova. Lähes kaikki maailman maat ovat ratifioineet tämän tärkeän sopimuksen. Suomessa sopimus tuli voimaan 1991.

Vuonna 2002 lapsen oikeuksien päivä lisättiin suomalaisiin kalentereihin Suomen UNICEF:in aloitteesta. Suomen UNICEF on kampanjoinut ja kannustanut suomalaisia liputtamaan sopimuksen kunniaksi. Sinnikäs kampanjointi on tuottanut tuloksen; yliopiston almanakkatoimisto hyväksyi vuonna 2018 20.11. päivän liputuspäiväksi, joten päivä saa lipunkuvan kalenteriin 2020.

Lapsen oikeuksien päivän tarkoitus on herättää keskustelua lasten hyvinvointiin liittyvistä asioista meillä ja muualla. Suomi on ratifioinut sopimuksen, mikä tarkoittaa sitä, että valtio sitoutuu muuttamaan lakinsa ja toimintansa sopimusta vastaavaksi. Yhdysvallat on ainoana maana sopimuksen ulkopuolella! Sopimuksessa on neljä yleistä periaatetta:

  1. Syrjimättömyys (artikla 2)
  2. Lapsen edun huomioiminen (artikla 3)
  3. Oikeus elämään ja kehittymiseen (artikla 6)
  4. Lapsen näkemysten kunnioittaminen (artikla 12)

Aikuisten tehtävä on huolehtia lasten oikeuksien sopimuksen toteutumisesta. Aikuisten velvollisuus on myös ylläpitää keskustelua lasten oikeuksista, jotta ne toteutuvat käytännössä. Meidän tulee luoda sellaiset olosuhteet, jotta lasten on turvallista olla ja elää jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Aikuisten tulee antaa arjen toiminnassa lapsille mahdollisuudet oman ikätasonsa mukaisesti toimia asioidensa puolesta puhujina ja äänitorvina, jotta sopimuksen neljä yleistä periaatetta toteutuvat jatkossakin. ”Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus.” (– J.P. Grant, UNICEF:in entinen pääsihteeri)

Juhlapäivän ja -vuoden kunniaksi nostetaan lippu salkoon 20. marraskuuta!

Lähde: www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/mika-on-lapsen-oikeuksien-sopimus/

 

Asta Ihamäki, kerhonohjaaja, Pereenkulman perhekeskus

Ero-oppaan monet kasvot

On marraskuu, ja muistelen hymyillen kevättä 2014, jolloin sain kuulla saavani olla pieni murun murunen Mannerheimin lastensuojeluliiton Tampereen osaston Lapsi ja ero -projektia. Tarkoitus oli vain antaa kasvot muutamille ero-oppaan valokuville. Tänä päivänä tunnen ylpeyttä saadessani olla muutakin kuin kasvot – minua kuunneltiin.

Minä olen parikymppinen, itsenäinen ja vahva nuori nainen. Paljastan silti jotakin – minunkin vanhempani ovat eronneet ollessani vain kahden vuoden ikäinen. En muista aikaa, jolloin olisimme muodostaneet vanhempieni kanssa yhden, kokonaisen perheen, mutta olen kiitollinen, etten muista aikaa, jolloin kolmen koplamme on jakaantunut eri osoitteisiin. Isä yhteen, minä ja äiti toiseen. Pienenä kuvittelin, että minulta puuttuu jotakin, mitä kaikilla muilla tuntui olevan – ydinperhe. Olin väärässä. Tänä päivänä totean ylpeydellä, että perheeni muodostuu äidistä, joka on toiminut vanhempana kahden edestä. Isäpuolesta, joka on huolehtinut minusta kuin omastaan. Sisarpuolista, joiden kanssa sain kasvaa ollessani ”ainoa lapsi”.    Maailma on kääntänyt lapsuusvuosieni jälkeen uuden, rikkaamman sivun, jossa sana ”perhe”, ei enää tarkoita pelkästään tavallista ydinperhettä.

Ero-oppaan teon alkumetreillä eteeni nousi kuitenkin eräs mieleeni painunut kysymys: Miltä tuntuu olla lapsen saappaissa vanhempien eron keskellä? En tiedä, sillä minulla ei ollut vaihtoehtoja valita miten menettelisimme. Ajattelen kuitenkin omasta lähtökohdastani, että tärkeintä ei ole lapsen huomiointi myrskyn siimeksessä vaan vasta poudan tultua. Minulle oli mittaamattoman arvokasta saada tulla kuulluksi alkaessani iän myötä esittää kysymyksiä ”Miksi juuri meidän perhe on tällainen?” tai ”Mutta miksi kaikkien muiden isät tulevat kevätjuhliin?”. Se on mittaamattoman arvokasta vielä tänäkin päivänä, muodostaessani omaa identiteettiäni yhä vahvemmaksi. On tärkeää, ettei näiden asioiden kanssa tarvitse olla yksin.     Tarinat kasvattavat ja avartavat. Siksi minulle on kunnia asia saada olla mukana Eron ensiapupisteen toiminnassa vielä vuonna 2019, ja päästä jakamaan ajatuksia samoja asioita läpikäyvien nuorten kanssa.

– Annika Junno

Eri sukupolvea, samaa joukkoa

Syksy on MLL Tampereen osaston Yli sukupolvien -toiminnassa vilkasta aikaa. Koulut ovat alkaneet, ja sekä uudet että vanhat koulumummot ja -vaarit osallistuvat taas pienten koululaisten arkeen. Syyskuussa toteutimme jokavuotisen nuorten mediaprojektin Wivi Lönnin koulun 9F:n ja vapaaehtoisten senioreiden voimin. Kerhoissa, perhekahvilassa ja vauvakerhossa on tuttuun tapaan mukana ”varaisovanhempia”, jotka nauttivat lasten ja perheiden kanssa olemisesta.

IMG_0692
Koulumummo Anna-Maija Maijala tokaluokkalaistensa kanssa.

Läsnäoloa lapselle
Vapaaehtoiset koulumummot ja -vaarit tekevät tärkeää työtä luokan toisena aikuisena ja opettajan apukäsinä. Suurin ilo heistä on kuitenkin lapsille, joille mummojen ja vaarien läsnäololla on paljon kauaskantoisempi merkitys kuin pelkkä tehtävistä selviytyminen.  Oikeiden isovanhempien tapaan koulumummot ja -vaarit kuuntelevat lapsia ja juttelevat heidän kanssaan, ovat mukana leikeissä ja tarvittaessa lohduttavat.

Jokainen lapsi tarvitsee turvallista ja luotettavaa aikuista, jolla on aikaa pysähtyä ja kuunnella. Kiireisten opettajien rinnalla hälisevässä kouluympäristössä koulumummot ja -vaarit ovatkin mitä parhain lisätuki lapsille.

Anna-Maija Maijala on toiminut koulumummona viime syksystä asti. Hän on toimintaan enemmän kuin tyytyväinen – oman hyödyllisyyden ja onnistumisen tunteen lisäksi hän saa paljon myönteistä palautetta luokan lapsilta ja opettaja Elina Holopaiselta.

–Sekä Elina että lapset odottavat kovasti tiistai- ja keskiviikkopäiviä, kun minä tulen. Kuulen usein, että ”ihanaa kun olet täällä”, ”mä tykkään susta” ja ”sä oot paras ope koulussa”, Anna-Maija kertoo.

Anna-Maijan mukaan toiminta sopii jokaiselle mummolle ja vaarille, joka haluaa olla turvallisena aikuisena lasten arjessa ja kokee toiminnan mielekkäänä. Ei tarvitse osata mitään erityistä – pelkällä läsnäololla saa paljon aikaan!

ryhma2
Nuorten mediaprojekti – Nuoret ja seniorit keskustelevat unelmista.

Unelmointia yli sukupolvien
Nuorten mediaprojektiin lähtivät tänä vuonna Wivi Lönnin koulun 9F ja seitsemän vapaaehtoisen seniorin joukko. Toteutimme projektin aiempaa tiiviimmässä muodossa, ja Yli sukupolvien -toiminta painottui mediakasvatusta enemmän. Veimme osallistujat myös aivan uudenlaisen tekemisen pariin, nimittäin teatteriesitystä katsomaan!

Tanssiteatteri MD:n Hällä-näyttämöllä näimme esityksen nimeltä Suuri harppaus, joka kertoi unelmista, tulevaisuudesta ja elämän taitekohdista. Projektimme nuorten peruskoulu on päättymäisillään, joten kyseiset aiheet varmasti pyörivät heidän mielessään. Esitys puhutteli myös senioreita, jotka pääsivät ajattelemaan omaa nuoruuttaan ja sitä, miten aikuinen voi tukea (tai huonossa tapauksessa olla tukematta) unelmoivaa, omaa tietään etsivää nuorta. Esitystä odotellessa oli mukavaa kuulla erään senioriherran sanovan: ”Ei koskaan pidä lopettaa unelmointia.”

Seuraavalla viikolla kokoonnuimme Laivapuiston perhetalossa, jossa nuoret ja seniorit pääsivät toden teolla yhteistyöhön. Osallistujat keskustelivat omista unelmistaan kaikki yhdessä sekä pienryhmissä. Varsinkin pienryhmien keskustelua oli ilo seurata – nuoret ja seniorit kuuntelivat toisiaan tarkkaavaisesti, ja keskustelu pysyi hyvin yllä. Ilmapiiri ryhmissä oli avoin ja suvaitsevainen. Turha väittää, etteivät nuoret ja ikäihmiset olisi kiinnostuneet toistensa ajatuksista tai tulisi toimeen! Hyvää vuorovaikutusta kyllä syntyy, kun siihen annetaan tilaisuus.

Lähtiessään seniorit kertoivat nuorten kanssa työskentelyn olleen antoisaa ja muistuttaneen, millaista oli olla 15-vuotias. On tärkeää kuunnella lasten ja nuorten ajatuksia. Senioreiden omassa lapsuudessa ja nuoruudessa vanhemmat kantoivat harteillaan sodan taakkaa, minkä vuoksi lapset jäivät usein vähän syrjään. Mutta kuten senioritkin sanoivat, onneksi nykyään kaiken ikäisten ajatuksille annetaan arvoa. Tähän myös nuorten mediaprojekti ja koko Yli sukupolvien -toiminta tähtää!

IMG_5850
Kerhomummo Pirjo ja kipparit leikkimässä.

Mikä ihmeen JVG ja flossaus?
MLL Tampereen osastolla on tällä hetkellä useampi ihana kerhomummo, jotka leikkivät ja rupattelevat yhdessä lasten kanssa. Lapset saavat paljon iloa kerhomummoista, mutta myös toisinpäin. Pirjo on ollut kerhomummona viitisen vuotta.

–Lasten touhukkuus ja iloisuus antavat minulle paljon energiaa. Kohtaan työssäni vanhuksia eikä minulla ole lapsenlapsia, joten Kipparit-kerho on minulle todella hyvä paikka ja oiva vastapaino työlle.

Kerholaisten kautta saa myös tietoa siitä, millaista nykyajan lapsiperheiden elämä on. Kerran kerhossa eräs 2-vuotias poika kertoi Pirjolle kuuntelevansa YouTubesta JVG:tä.
–Mikä se JVG on? Pirjo ihmetteli.
–Laulaja! poika vastasi pontevasti.
Tutuksi ovat tulleet myös esimerkiksi Netflix ja flossaus, jota kerran leikkipuistossakin harjoiteltiin.

Pirjolla on toiminnasta ainoastaan myönteisiä ajatuksia. Hän suosittelee mukaan lähtemistä kenelle tahansa, joka viihtyy lasten seurassa ja on riittävän terve. Lapset ovat iloista ja puuhakasta seuraa, mutta he myös muistuttavat meitä aikuisia siitä, että elämässä on katsottava eteenpäin.

Emmi Suominen
Viestintäassistentti
MLL Tampereen osasto

Pidä huolta – kun tarvitaan

kadet_pixabay

Lapsen ja nuoren kasvu ja kehitys aiheuttavat vanhemmassa paljon iloa ja ihmetystä – mutta myös huolta ja pelkoa.

Huolestuneita ajatuksia saattavat paisuttaa muiden vanhempien puheet. Tätä ruoka-ainetta ei saisikaan antaa lapsille, ja naapurin poika oli taas kaahannut ojaan mopoautollaan. Ja entä ne karmeat uutiset, joissa kerrotaan kadonneista lapsista ja huumeisiin ratkenneista nuorista!

Onnettomuuksia, katoamisia, huumeita ja muita isoja vaikeuksia tulee tietysti välttää. Rajansa kuitenkin kaikella – on paljon kokemuksia ja kömmähdyksiä, jotka tekevät lapselle ja nuorelle hyvää, vaikkei alkuun siltä tuntuisi.

Pienellä lapsella on paljon opittavaa. Siistillä vanhemmalla voi otsa rypistyä, kun lapsi sutii vesivärejä paperin sijaan itseensä tai lätsäyttää puuroa matolle. Tämä on kuitenkin välttämätön vaihe, jotta lapsi voi lopulta oppia maalaamaan paperin sisäpuolelle ja syömään siivosti. Ja hei, pieni sotku ei ole maailmanloppu!

Myös haastavampien taitojen, kuten uimisen, opettelu saattaa olla vanhemmalle stressin paikka. Toki uivaa lasta tulee vahtia ja neuvoa, mutta pidetään painotus myönteisissä asioissa. Muistatko itse, miten lapsena oli niin riemukasta pulikoida, ettei olisi malttanut lopettaa laisinkaan? Varmasti haluat, että myös omalla lapsellasi on yhtä hauskaa.

Nuoruus taitaa olla vaihe, joka mietityttää vanhempia eniten. Nuori irtautuu vanhemmistaan ja hänellä on ”omia juttuja”, mikä on luonnollista, mutta silti niin hämmentävää. Äskenhän se vielä leikki päiväkodissa poneilla, mutta nyt se jo seurustelee ja tekee YouTube-videoita! Nuorena tunteet kuohuvat ja vanhempi voi joutua tiukkaan paikkaan, kun hänen ja nuoren näkemykset eivät kohtaa. Sopivassa määrin riitely on oikeastaan hyvä asia – nuori päästää tunteensa ulos eikä jätä niitä sisälleen kaihertamaan, ja samalla hän voi oppia perustelemaan kantansa niin, että toinen ymmärtää häntä paremmin. Vanhemmankin kannattaa joskus miettiä, ovatko omat huolet ja kiellot perusteltuja, vai onko kyse vain ennakkoluuloista.

Muistan itse, kuinka lukion loppumetreillä päätin lähteä Ranskaan kieltä opiskelemaan. Asiasta kuullessaan isäni suunnilleen hyppäsi katosta läpi, ei siis innosta vaan kauhusta. Eihän noin voi tehdä! Tästä huolimatta lähdin vuodeksi Nancyyn, missä sain monia ikimuistoisia kokemuksia ja opin ranskan kielen lisäksi paljon muutakin, esimerkiksi sen, että minä tosiaan pystyn hoitamaan asioitani jopa ulkomailla. Mielestäni onnellisen elämän ja menestyksen yksi edellytys on se, että keskittyy rajoitusten sijaan mahdollisuuksiin.

Me MLL Tampereen osastolla kannustamme vanhempia pohtimaan, ovatko jotkin uhaksi mielletyt asiat oikeasti uhkia lapselle ja nuorelle. Voisivatko ne olla mahdollisuuksia tai ihan tavallinen osa lapsen ja nuoren kehitystä? Aloitamme pian Facebook-kampanjan, joka käsittelee juuri tätä aihetta, ja myös sinulla on mahdollisuus ilmaista kantasi. Seuraa Facebook-sivuamme, niin pysyt mukana!

Emmi Suominen
Viestintäassistentti
MLL Tampereen osasto

Kuva: Pixabay

Ympäristötyötä

dav

Pinnalla oleva keskustelu on kohdistanut kansalaisten huomion isoihin ja hiukan pienempiinkin ilmastotekoihin. Ihmisiltä on kysytty, mitä itse kukin voisi tehdä ympäristömme ja tulevaisuutemme turvaamiseksi.

MLL Tampereen osastolla lasten ympäristökasvatus on ollut läpileikkaava teema jo vuosikymmeniä. Olemme ottaneet vakavasti sen, että omalta osaltamme osallistumme ympäristötalkoisiin, toimimme määrätietoisesti ja opettelemme asioita, joilla tehdä asioita kestävällä tavalla.

MLL Tampereen osasto lanseerasi aikanaan pormestari Timo P. Niemisen I love siisti Tampere -kampanjaan hokeman:

”Minä lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon,
että roskia maahan heitä en ja luontoa siten suojelen.”

Tämän lorun osaa jokainen kerholaisemme ja tietää, mitä se tarkoittaa. Lorun on ottanut käyttöönsä moni muukin, iloitsemme siitä!

Wivi Lönnin koulun oppilaat (ent. Pyynikin koulu) tekivät ylisukupolvisessa mediaprojektissamme roskaräpin, jossa siinäkin kiinnitetään huomiota teemaan. Lähde nuorten mukaan viestin viejäksi, kuuntele ja jaa räppi tästä. 

MLL Tampereen osaston lasten ympäristökasvatussuunnitelma sai ympäristöjärjestön lapsiasiainvaltuutetun palkinnon. Suunnitelmaa toteutetaan kerhoissamme edelleen.

Vanhempien toiveesta meillä toimii Laivapuiston perhetalon Löytölä: kierrätämme lasten vaatteita, kirjoja ja lehtiä. Voit lukea lisää Löytölästä tästä.

Lajittelemme jätteet. Askarteluissa meillä on käytössämme suurelta osin kierrätysmateriaalia. Meille aarteita ovat lelu- ja kirjalahjoitukset. Moni tavara on saanut uuden elämän toiminnassamme mukana olevien lasten leikeissä.

Muoviset kertakäyttöastiat eivät kuulu meille, vaikka niin monesti tiskaamisen voisi välttää kertakäyttömukeihin turvautumalla. Totta totisesti paperittomassa toimistossa emme kuitenkaan elä. Tässäkin meillä on paljon tehtävää.

Merkittävää ympäristötyötä on myös se, että voimme liikkua ja leikkiä lasten ja perheiden kanssa ulkona. Täällä kaupungissakin, keskusta-alueella. Laivapuiston leikkikenttä on meille tärkeä kohtaamispaikka. Voimme tarkkailla niin luontoa kuin rakennettua ympäristöä, opetella kunnioittamaan sitä ja nauttimaan siitä.

Yksi ympäristökasvatuksemme tärkeimmistä sisällöistä on sosiaalisten taitojen vahvistaminen – hyvä ympäristö on turvallinen.

Ympäristötyössäkin pätee hyväksi lähtökohdaksi lapsen näkökulma. Ympäristö, joka on hyvä lapsille, on varmasti hyvä myös aikuisille.

Kaija Reiman-Salminen
Toiminnanjohtaja
MLL Tampereen osasto

Jos metsään haluat mennä nyt

Kävelen hiljaista mökkitietä kohti Näsijärven rantaa. Edessäni aukeaa Koljonselkä. Mieleni palaa lapsuuteen.

Lähdetään eväsretkelle, sanoin, jos minulta kysyttiin mitä haluaisin tehdä viikonloppuna. Näin toivoin usein lapsena ja toiveeni kuultiin. Talvella pakkasimme eväät mukaan ja suuntasimme lähiluontoon retkelle, joskus myös kauemmaksi.
Kesällä teimme monen monta ikimuistoista veneretkeä Näsijärvellä aina Tampereelta Virroille asti. Siihen aikaan edes matkaveneissä ei ollut juurikaan mukavuuksia. Eväänä oli hyvin säilyvää retkimuonaa. Ihan parasta oli itse ongitut kalat jotka halstrattiin nuotiolla. Luonnosta löytyi käpyjä ja keppejä, joista keksimme veljeni kanssa vaikka mitä tekemistä. Vain mielikuvitus oli rajana. Uitiin ja tutkittiin luontoa. Kiipeiltiin kallioilla ja hypittiin yli oksien. Edelleenkin muistan erään Näsijärven saaren jossa kukki kauneimmat Rentukat. Opimme siis jo hyvin pienenä liikkumaan luonnossa ja ennen kaikkea kunnioittamaan sitä.

Kuuntelin uutisia Pirkanmaalta jossa kerrottiin, että lyhyet retket luontoon ja lähilaavuille ovat yleistyneet. Niihin on lyhyt matka ja helppo päästä.
On myös hyvä muistaa jokamiehenoikeudet. Mitä luonnossa saa tehdä ja mitä ei.
Myös kaupunkimme ympäristöineen tarjoaa paljon kauniita paikkoja, missä voi käydä ihailemassa maisemaa ja luontoa.

Vanhemmat, viekää lapsianne liikkumaan luontoon ja metsään. Se tekee hyvää kaikille aisteille: tasapaino-, kuulo-, näkö- ja hajuaistille. Opetelkaa tunnistamaan puita, mitkä marjat ovat syötäviä, mitä sieniä voi kerätä ja syödä. Maistelkaa, haistelkaa ja tunnustelkaa. Kuunnelkaa metsän ääniä.

Lasten päiväkerhoissa ulkoilemme lähipuistossa. Samalla seuraamme luonnossa tapahtuvia muutoksia. Kun lumi alkaa sulamaan ja tulee lätäköitä, niissä on kiva pomppia. Varma kevään merkki on kun sorsapariskunnat tulevat leikkipuiston läheisyyteen tepastelemaan.
Voimme nähdä, kuinka puiden ja pensaiden silmut aukeavat lehdiksi ja nurmi alkaa vihertämään.

Edelleenkin nautin suunnattomasti luonnossa liikkumisesta ja tätä kaikkea olen onnekseni voinut tehdä myös oman perheeni kanssa.
Metsässä kävely, lintujen laulu ja laineiden liplatus rauhoittaa mielen ja laskee verenpainetta, suosittelen!
Meidän rikkaus on vuoden aikojen vaihtelu ja puhdas luonto josta voimme nauttia kaikilla aisteilla!

Marjatta Komu
Perhetalon ohjaaja
MLL Tampereen osasto

Asiakas on aina oikealla ovella – Eropalveluiden kehittämistä Pirkanmaan LAPESSA

Lapsi – ja perhepalveluiden valtakunnallinen toimeenpano hanke LAPE päättyi vuoden 2018 lopussa. Laaja hanke pysäytti lasten ja perheiden kanssa työtä tekevät ammattilaiset pohtimaan yhdessä asiakkaiden kanssa mitä omassa toiminnassa tulisi muuttaa, jotta perheet saisivat tukea silloin, kun he sitä kokevat tarvitsevansa, miten meillä olisi riittävästi tarjolla tukea, joka löytyisi helposti eikä ovesta sisään astuminen vaatisi korkean kynnyksen ylittämistä tai ensi kohtaaminen monen kuukauden jonottamista.

MLL Tampereen osasto oli aktiivisena kehittäjäkumppanina koko työyhteisön voimin useammissa   kehittämiskokonaisuuksissa. Eropalveluiden osalta saimme vastuualueeksemme kokonaisuuden koordinoinnin. Itselleni se tarkoitti kuulumista lähes kahden vuoden ajan huikeaan LAPE Pirkanmaan koordinaattoreiden Pippuri-tiimiin. Kahdessa vuodessa yhdessä tehtyä työtä on takana useita tunteja mm. työpajojen, koulutusten, kokemusasiantuntijoiden kohtaamisten, tapahtumien, blogien, kuntavierailujen ja monenlaisten muiden kohtaamisten merkeissä. Välillä melkoisessa kuplassa elämistä, intohimon ja innovatiivisuuden ympäröimänä.  Eri työryhmäläisten ja kokemusasiantuntijoiden edessä olo oli etuoikeutettu. LAPE kuplasta pois ryömiminen on tarkoittanut itselleni sillanrakentamista, kehittämistyön konkretiaan viemistä. Arkista puurtamista ja oman työn tarkastelua pala kerrallaan, parempien palveluiden luomiseksi.

Me Ihmiset toivomme kohtaamista. Sitä, että tulisimme kuulluiksi ja nähdyiksi siellä missä olemme. Sitä toivottiin eniten myös Pirkanmaan LAPEN kuntalaisille suunnatussa Vaikuta-kyselyssä. Kuulluksi tuleminen ja kohtaaminen ei tarkoita kaikkien asioiden tietämistä, mutta ihmisten kanssa töitä tehdessämme on tärkeätä tiedostaa ja sitoutua siihen, mitä hyvä kohtaaminen pitää sisällään ja millaisia palveluita omassa perhekeskuksessa on tarjolla. Tätä tavoitetta tukevat selkeä, yhteinen palveluiden markkinointi ja ihmisten palvelupolkujen tarpeiden tunnistaminen. Ensikohtaaminen on usein merkityksellisin koko auttamisprosessin kannalta. Asiakaskokemukset kun alkavat jo paljon aiemmin kuin olemme ketään edes ehtineet tavatakaan ja jatkuvat monellakin tasolla pitkään prosessin päättymisen jälkeen.

Palvelut pitää koota yhteisten otsikoiden alle palvelut, ei organisaatio edellä ja ne on kuvattava selkeästi; mitä ja kenelle ne ovat tarjolla ja esim. missä eron vaiheessa Näin on avun löytyminen itsenäisesti tai jonkun toisen avustuksella huomattavasti helpompaa.

Eropalveluiden työryhmistä merkittävämmäksi palautteeksi nousi LAPE työskentelystä toisten palveluihin tutustuminen ja verkostojen luominen oman työn ympärille.  Oli mahtavaa kuulla, että esimerkiksi työpareja oli löydetty niin kunta kuin sektorirajoja ylittäen. Hyviä käytäntöjä ja toimintatapoja jaettiin ja mallinnettiin omaan kuntaan.

Pirkanmaan LAPEN eropalveluiden kokonaisuudesta pääset lukemaan kahdestakin eri paikasta Valtakunnallinen raportti Eropalveluilla kohti sovinnollisuuta on luettavissa http://www.julkari.fi/handle/10024/137330 ja Pirkanmaan LAPEN oppaan verkko versioon pääset https://www.pirkanmaa.fi/wp-content/uploads/Asiakas-on-aina-oikealla-ovella-K%C3%A4sikirja-Lasten-ja-perheiden-palvelujen-muutokseen.pdf, jossa eropalveluiden osuus alkaa sivulta 92.

Hankkeen jälkeen kuntien, järjestöjen ja seurakuntien yhteiseksi työksi jää eroasiakkaan palvelupolun rakentaminen omalle perhekeskusalueelle, hyvien käytäntöjen levittäminen sekä lasten ja perheiden kanssa työskentelevien osaamisen lisääminen. Tähän työhön saa tukea Pirkanmaan LAPEN käsikirjasta.  Olkaa rohkeita. Jakakaa koordinointivastuuta, osaamistanne ja rakentakaa verkosto, jossa eroa pohtivilla tai eropäätöksen tehneillä vanhemmilla on mahdollisuus aidosti ja riittävän varhaisessa vaiheessa saada tukea niin omaan kuin lasten selviytymiseen ja vanhemmuuden jatkumiseenkin erosta huolimatta. On hyvä muistaa, että vanhempien nykyisyys, on lasten tulevaisuus. Lape työn jatkoksi eri alueiden erokehittäjiä tavataan maakunnan eroverkossa muutaman kerran vuodessa, jotta pysytään kartalla koko maakunnan tarpeista.

Pirkanmaan LAPEN sloganiksi ja lopulta myös tehdystä työstä syntyneen käsikirjan nimeksi tuli ” Asiakas on aina oikealla ovella”. Tavoite on iso, mutta vietävissä jokaisen työntekijän asiakaskohtaamisiin. Ajatus vaatii kuitenkin yhteistä keskustelua työyhteisöissä ja verkostoissa mitä oikealla ovella oleminen todellisuudessa tarkoittaa. Se edellyttää jokaisen työpaikan toimintakulttuurin tarkastelua ja rohkeutta tunnistaa sellaisia kohtia, joissa meillä on vielä parantamisen varaa, jotta tavoite täyttyisi. Muutos lähtee liikkeelle jokaisesta  meistä, mutta ei synny hetkessä. Vaatii siis sinnikkyyttä ja tahtoa tehdä töitä oikeasti yhdessä.

Työ palveluiden kehittämiseksi siis jatkuu tai vasta alkaa mistä näkökulmasta asiaa sitten tarkasteleekaan. Lähtökohdalla ei ole merkitystä. MLL Tampereen osasto on mukana näissä talkoissa. Eroasioiden osalta se tarkoittaa @Eron ensiapupiste Pirkanmaan https://tampere.mll.fi/eroperheiden-kohtaamispaikka/eron-ensiapupiste/  palveluita. Tarjoamme ohjausta, tukea ja neuvontaa, perhetapaamisia, Eron edessä? – infoiltoja, vertaisryhmiä, Uusperheneuvontaa, vapaaehtoistyön mahdollisuuksia eroauttamisen parissa, koordinoimme erotyöhön liittyviä verkostoja ja olemme mukana ajankohtaisten ilmiöiden ja teemojen esille tuomisessa. Tätä kaikkea teemme yhdessä paikallisesti ja maakunnallisesti muiden toimijoiden kanssa. Palvelulupaus #asiakasonainaoikeallaovella viitoittaa työmme arkea.

Marja Olli

MLL Tampereen osasto, Eron ensiapupiste

Eropalveluiden päälikkö