JOULUKIIREITÄ?

Hemuli oli hyvin ärtynyt ja tömisteli muumitalon portaita ja huusi: joulu on tulossa! Olen kyllästynyt teidän nukkumiseenne, ja joulu tulee aivan minä hetkenä hyvänsä.

Muumipeikon uniin tulvi äkkiä levottomuutta ja kylmää ilmaa. Ja sitten joku veti peiton hänen päältään ja huusi olevansa lopen kyllästynyt ja kertoi, että joulu on tulossa.

-Onko jo kevät? Muumipeikko mutisi

-Kevät sanoi Hemuli kärttyisästi. –Joulu nyt on, etkö käsitä, joulu. Enkä minä ole hankkinut mitään enkä järjestänyt mitään, ja sitten minut lähetettiin kesken kaiken kaivamaan teidät esiin. Lapasenikin ovat luultavasti hukassa. Ja kaikki juoksevat ympäriinsä kuin hullut, eikä mikään ole valmista…..

Tästä alkoi muumitalossa ihmettely. ”Äiti herää, sanoi pelästynyt muumipeikko. On kuulemma tapahtunut jotain kamalaa. Sanovat sitä jouluksi. Muumit heräilivät ja kiipesivät muumitalon katolle katsomaan mitä oikein on tapahtunut. Hemulin täti viiletti ohi potkukelkassaan pieni kuusi. –En minä ehdi puhua kanssanne, mutta pitäkää huolta, että saatte kuusen ennen pimeän tuloa.

Vähän ajan päästä Hemulin täti potkutteli taas kiireissään ohitse. –Täytyy laittaa ruokaa ennen kuin joulu tulee. Luuletteko, että joulusta selviää ilman ruokaa.

Muumit olivat ihmeissään, mikä ihme se joulu oikein on. Onko se pelottava? Pitääkö sitä lepytellä? Onko se hyvin nälkäinen?

Varmuuden vuoksi kaikki aloittivat kiireellä valmistautumisen joulun tuloon. Kuusi haettiin ja koristeltiin kaikella kauniilla, jotta talven käsittämätön voima, joulu, leppyisi.

Muumimamma ahersi koko päivän kokaten kaikkia mahdollisia herkkuja joulua varten.

Ja lopulta, kaiken hälinän ja hosumisen jälkeen he istuivat lumeen odottamaan onnettomuutta nimeltä joulu.

Joulun kiire ja hössötys tarttui myös aina rauhallisiin muumeihin, vaikka he eivät edes tienneet, mikä se joulu oikein onkaan.

Sama kiire hirmuisen helposti tarttuu meihin ihmisiin joulun lähestyessä. Jo hyvissä ajoin marraskuulla kaupoissa alkavat soida joululaulut. Postiluukusta kolahtaa yhä enemmän joulumainoksia (ellet ole kieltänyt mainospostia). Yhtäkkiä juoksemme ja sinkoilemme paikasta toiseen kuten Hemuli ja tätinsä.

Kaupungilla ja kaupoissa kiirehdimme päätä pahkaa, että ehdimme varmasti sen ja sen tärkeän asian. Pitää siivota ja puunata ennen kuin joulu tulee. Pitää laittaa ruokaa (hirmuiset määrät) ennen kuin joulu tulee. Missä ihmeessä taas onkaan se lista, kenelle pitää muistaa laittaa joulutervehdys? Ja sitten ne lahjat! Ehdinkö varmasti hankkia kaiken mitä pitää! Juostaan hiki hatussa ympäri kauppoja, että varmasti ehditään tehdä kaikki, ennen kuin joulu tulee.

Kuvakirjoissa ja korteissa joulusta annetaan tunnelmallinen ja rauhallinen kuva. Miksi siis todellisuus on niin helposti toisenlainen? Miksi me hosumme päättömästi kuten Hemuli täteineen?

Voisikohan tänä vuonna odottaa joulua kaikessa rauhassa, pikkuhiljaa puuhastellen? Kyllä se joulu tulee, vaikka kaikki paikat eivät kiiltäisikään. Se tulee, vaikka et valmistaisi jouluruokia hirmuisia määriä kovalla kiireellä. Joulu tulee, vaikka vain rauhassa odottaisit.

Nauttitaan luonnon kauneudesta, jospa saataisiin luntakin jouluksi.. Luetaan vaikka satuja ja puuhaillaan jouluisia juttuja, nauttien kaikesta yhdessä perheen tai ystävien kanssa. Sytytetään kynttilöitä ja katsellaan liekkien lepatusta joko aivan hiljaa tai kaunista musiikkia kuunnellen. Ja ennen kaikkea nautitaan läheisten seurasta ihan kaikessa rauhassa.

Niin ja niistä lahjoista. Niistä ei kannata huolehtia, sillä lahjathan tuo Joulupukki.

Rauhaisaa ja kiireetöntä joulun odotusta kaikille.

Kursivoidut kohdat blogissa ovat Tove Janssonin kirjasta Näkymätön lapsi

Tarja Rajala

Lapsi- ja perhetyön ohjaaja

MLL Tampereen osasto

 

 

 

Advertisements

“Et säilyy kokemus ilosta, yhteenkuuluvuudesta ja hyväksynnästä.” – Ajatuksia nuoren oikeuksista vanhempiensa erotilanteessa

Viime viikolla vietettiin Lapsen oikeuksien päivää. Lasten oikeudet liittyvät läheisesti myös lapsiin ja nuoriin, jotka kohtaavat vanhempiensa eron. YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimuksessa todetaan muun muassa, että: ” –lapsen tulisi persoonallisuutensa täysipainoisen ja sopusointuisen kehityksen vuoksi kasvaa perheessä onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä.” Yleissopimuksessa todetaan myös, että lapsia koskevassa päätöksenteossa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu, lapsella on oikeus ilmaista oma mielipiteensä itseään koskevissa asioissa ja toisesta vanhemmasta erossa asuvalla lapsella on oikeus tavata ja pitää säännöllisesti yhteyttä kumpaankin vanhempaansa. (Yleissopimus lapsen oikeuksista.)

Nuoren oikeuksia vanhempiensa erotilanteessa voi tarkastella myös toisenlaisen listan kautta. Psykologi Edmund Bourne (1999) on koonnut omien oikeuksien listan, jonka tarkoituksena on auttaa tunnistamaan omia rajoja sekä tukea näiden rajojen pitämisessä. Lista kuvaa tasapainoa omien oikeuksien ja velvollisuuksien välillä. Listan kohdat osoittavat meille, miten meitä tulisi kohdella, mutta muistuttavat yhtä lailla siitä, mitä meidän tulisi huomioida toisten kohtaamisissa. Lista voi myös tukea nuorta tunnistamaan omia oikeuksiaan liittyen vanhempiensa erotilanteeseen. Tässä muutamia keskeisiä poimintoja omien oikeuksien listasta:

”Minulla on oikeus ilmaista sekä kielteisiä että myönteisiä tunteitani”

Nuorten mukaan perheen erotilanne herättää paljon erilaisia tunteita: muun muassa surua, vihaa, pelkoa, syyllisyyttä ja helpotusta. Kaikki tunteet saavat nousta pintaan ja ne välittävät meille tärkeitä viestejä. Toisinaan vanhempana voi olla vaikeaa nähdä ja kohdata haasteellisilta tuntuvia tunteita, jotka nousevat omassa lapsessa. Voi olla myös vaikea hyväksyä, että tunteet ovat seurausta erosta. Tämä voi herättää neuvottomuutta ja monenlaisia erilaisia tunteita myös vanhemmassa. Lapsen ja nuoren erilaisille tunteille on kuitenkin tärkeää jättää tilaa ja tukea tunteiden käsittelyssä. Vanhemmallakaan ei aina ole valmista vastausta, mutta kuten eräs nuori on viisaasti sanonut: ”Joskus on niin vaikeita hetkiä, että sanoja tunteille ei löydy. Silloin pelkkä vilpitön läsnäolo tuntuu helpottavalta.” (Ero-opas nuorelta vanhemmalle 2014.)

”Minulla on oikeus vastata kieltävästi pyyntöihin ja vaatimuksiin, joita en voi täyttää”

Vaikeassakaan elämäntilanteessa nuoren ei pitäisi joutua kantamaan sellaista vastuuta, joka hänelle ei kuulu. Nuorella on oikeus olla nuori! Nuoren ei tarvitse toimia vanhemman tukihenkilönä tai huolehtia perheen arjen pyörittämisestä. Yhtä lailla nuoren ei kuulu jäädä tulkiksi tai viestinviejäksi vanhempien väliin. Parisuhteen päättymisen jälkeen vanhemmuus jatkuu ja molemmat vanhemmat kantavat yhä tähän tärkeään rooliinsa liittyvät velvollisuudet ja vastuut. Nuori on hyvin lojaali molemmille vanhemmilleen ja lapset haluavat nähdä vanhempansa onnellisina. Tästä syystä on myös tärkeää, että vanhemmat tunnistavat lapsensa rajat ja kunnioittavat näitä rajoja, sillä nuorelle ne saattavat olla vasta hahmottumassa.

”Minulla on oikeus saada ystäviä ja viihtyä ihmisten seurassa.”

Erotilanteesta huolimatta olisi tärkeää, että lapsen suhde läheisiin ihmisiin saisi jatkua. Turvalliset aikuiset toimivat suojaavana tekijänä ja tärkeiden suhteiden jatkuminen luo varmuutta siitä, ettei kaikki elämässä tule muuttumaan. Myös eräänlainen puolien tai leirien valitseminen voi johtaa siihen, että nuori ei uskalla esimerkiksi puhua toisesta vanhemmasta joidenkin sukulaisten tai läheisten aikana. Nuorelle on hyvä luoda vahvistusta siihen, että hän saa viihtyä ihmisten seurassa, oli kyse sitten sukulaisista, mahdollisista uusista kumppaneista tai omasta vanhemmasta. Olisi tärkeää, että nuori saa nauttia mukavista hetkistä läheisten kanssa ja myös jakaa nämä ilot!

Outi Ritari-Alho

MLL Tampereen osaston eropalvelut, nuorisotyön koordinaattori

 

LÄHTEET:

Bourne E. 1999. Personal Bill of Rights.

Mannerheimin lastensuojeluliiton Tampereen osasto ry. 2014. Ero-opas nuorilta vanhemmille.

YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista.  http://www.lapsiasia.fi/lapsen-oikeudet/.

Lapsen oikeuksista on pidettävä kiinni

Marraskuun 20. päivänä vietetään lapsen oikeuksien päivää. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus on sopimusvaltioita velvoittava ihmisoikeussopimus. Sopimus on ollut lain tasoisena voimassa Suomessa vuodesta 1991.

Yleisesti voimme todeta, että lasten hyvinvointi on lisääntynyt ja voimme olla hyvillämme siitä, miten lasten ja perheiden asioita ja elinoloja on voitu parantaa vuosien saatossa. Meillä menee hyvin.

Lähemmin tarkasteltuna yksilötasolla on paljon sellaisia asioita, joissa meillä riittää tehtävää toiminnan, palveluiden, päätöksenteon ja lapsen oikeuksien osalta.

Maailmanlaajuisesti 12 miljoonaa tyttöä päätyy naimisiin alle 18-vuotiaana, osa jopa alle 10-vuotiaana.

Suomenkaan lainsäädännön poikkeuslupamenettely ei turvaa riittävästi lapsen oikeuksia eikä ole sopusoinnussa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa.  Vuosien 2010 ja 2016 välillä Suomessa myönnettiin 119 poikkeuslupaa. Noin 80 % poikkeusluvan saaneista oli alaikäisiä tyttöjä, toisen osapuolen ollessa lähes poikkeuksetta täysi-ikäinen aikuinen. Ongelmallista näiden poikkeuslupien myöntämisessä on mm. se, että lupa myönnetään papereiden perusteella kuulematta ja näkemättä osapuolia.

Lapsen oikeuksien turvaamiseksi on tehtävä lainsäädännöllisiä muutoksia.

Päivittäisessä arjessa riittää tekemistä huomattavasti pienemmissäkin asioissa. Minulle soitti hiljattain eräältä koululta henkilö, joka halusi tukea tilanteeseen, missä hän keskusteli lapsen kanssa kiusaamisesta. Lapsi oli osallinen porukassa, joka nauroi ja pilkkasi toista lasta. Mietimme yhdessä keinoja käsitellä asiaa lasten kanssa.

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten usein toisia ihmisiä voi pilkata ja kohdella loukkaavasti hyvinkin julkisesti esimerkiksi mediassa. Usein huonoa käytöstä perustellaan huumorilla. Julkisuuden isommilta ja pienemmiltäkin staroilta vaaditaan kykyä sietää kaikenlaista saastaa ikään kuin kritiikkinä. Opeta nyt tässä sitten hyviä tapoja lapsille. On hyvä muistaa, että mielipiteen saa ilmaista, kunhan se ei loukkaa muiden oikeuksia. (Lapsen oikeuksien sopimuksen 12–13 artiklat)

Lapsen oikeuksien sopimuksen kolmannessa artiklassa sanotaan: ”Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.”

Mannerheimin Lastensuojeluliitto on osaltaan tehnyt työtä sen eteen, että kaikessa kunnallisessa, maakunnallisessa ja valtiollisessa päätöksenteossa otettaisiin käyttöön lapsivaikutusten arviointimenetelmä. Tutustu aiheeseen: https://www.mll.fi/kumppaneille/kuntayhteistyo/10-askelta-kohti-lapsiystavallista-kuntaa/

Lapsen oikeuksien puolustaminen on päivittäistä työtä. Sitä on tehtävä arkisella ihmisen tasolla, kansallisella tasolla ja maailmanlaajuisesti.

On siis täysi syys viettää Lapsen oikeuksien päivää! 20.11. on liputuspäivä. Liputetaan lapsille ja lapsen oikeuksille.

Kaija Reiman-Salminen

 

Hyvää isänpäivää

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tampereen osasto käynnisti 24 vuotta sitten isyysvalmennusryhmät. Silloin asiaa ihmeteltiin, sille hiukan hymyiltiin, asiaa epäiltiin ja jotkut jopa ärsyyntyivät siitä, että miksi sitä pitää isien kanssa vanhemmuudesta puhua. Jotkut ajattelivat vahvasti, että äitiys ja äiti ovat lapsen tärkein vanhempi.

Miesten innostus ja aktiivisuus löi meidät kaikki ällikällä. Jopa maikkarin kymppiuutisten loppukevennykseen haastateltiin isyysvalmennuksemme osallistujia. Niihin aikoihin yleiseen keskusteluun alettiinkin ottaa enemmän myös isäpuhetta.

Nyt puhumme yhdenvertaisesta vanhemmuudesta. Faktaa on, että isät ovat aktiivisia, osallistuvia vanhempia, joille naiset, äidit ovat oppineet myös antamaan tilaa.

Asenteiden muuttuminen on muuttanut myös kieltämme, tapaamme puhua ja toimia. Enää emme tarjoile pelkästään äiti- lapsi -ryhmiä vaan yhä useammin vanhempi  –lapsi ryhmiä. Äidistä tai isästä puhutaan vanhempana.

Olemmeko sitten tasavertaisia ja mitä sillä tarkoitetaan? Keskustelu jatkuu. Yhä monimuotoisempien perheiden näkökulmat ovat myös laajentaneet keskustelua uusiin näkökulmiin.

Tämän päivän perhevalmennukset mahdollistavat molempien vanhempien osallisuuden heidän valmistautuessaan yhteen elämän kohokohtaan, lapsen syntymään. MLL Tampereen osaston ”Parista perheeksi – matkalla vanhemmuuteen –illat” tuottavat meille jatkuvasti sitä tietoa, että tärkeää tukea molempia vanhempia. Alusta asti tuetaan yhteistä vanhemmuutta. Iltojen antia on myös se, että opitaan sanoittamaan omia toiveita, odotuksia ja myös huolia tai pelkoja. Puhumalla parannetaan parisuhdetta.

Elämä ei aina kuitenkaan suju kuin unelmissa.

Lapsen näkökulmasta on tärkeää, että hän saa rakastaa vanhempiaan. Molempia vanhempiaan.

Isänpäivän kynnyksellä haluan nostaa esille myös sen, että silloinkin, kun parisuhde päättyy, vanhempien tiet eroavat, se ei saa merkitä lapsen kannalta toisen vanhemman vanhemmuuden päättymistä. On äärimmäisen tärkeää antaa lapselle lupa rakastaa, välittää, kaivata. Ja että lapsi saa sen myös ilmaista ja näyttää.

Omassa lapsuudessani isänpäivänä tärkeää oli antaa isälle itse tehty kortti. Aamukahvi katettiin normaalia juhlavammin ja jännityksellä odotettiin, ettei isä vaan herännyt ennen kuin kaikki oli valmista. Vihdoin äidin johdolla marssimme makuuhuoneeseen: ”Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan paljon onnea isä, paljon onnea vaan.”

Hyvää isänpäivää!

Kaija Reiman-Salminen

toiminnanjohtaja

MLL Tampereen osasto

Kerro satu!

Kuluneen viikon keskiviikkona vietettiin kansainvälistä YK:n päivää. Yhdistyneet kansakunnat on maailmanlaajuinen hallitusten välinen yhteistyöjärjestö, jonka tehtävä on edistää mm. rauhaa ja ihmisoikeuksia. YK:n piirissä laadittu Lapsen oikeuksien sopimus on valtioita sitova ihmisoikeussopimus, joka on astunut voimaan 29 vuotta sitten, marraskuun 20. päivänä. Kyseisenä päivänä vietetään vuosittain lapsen oikeuksien päivää, tänä vuonna teemanaan osallisuus. Lapsen oikeuksien sopimuksen 12. ja 13. artiklassa puhutaan lapsen oikeudesta näkemyksensä ja mielipiteensä ilmaisuun sekä kuulluksi tulemiseen. Kuluneella viikolla osallisuuden teemaa ja kuulluksi tulemista avattiin sadutuksen näkökulmasta, kun Laivapuiston perhetalolla kokoonnuttiin koulutusiltapäivään kuulemaan kasvatustieteen tohtoria, professori Liisa Karlssonia. Yksi tärkeä iltapäivässä esiin noussut kysymys oli se, annammeko oikeastaan tilaa sille, mitä lapsi oikeasti haluaa kertoa, vai keskitymmekö paljolti siihen mitä aikuinen haluaa kuulla.

Miltä tuntuu, kun oma ääni hukkuu hälyn alle? Entä kun viestiyhteys katkeaa tai sanoman sisältö muuttuu matkalla viestijältä kuulijalle? Aikuisten ja lasten tavat ajatella ja toimia ovat erilaiset ja siksi sanoman välittäminen voi osoittautua toisinaan haastavaksi. Mielipiteen julki lausuminen ei auta, jos asia jää ilmaan kaikumaan, ilman yksiäkään kuulevia korvia. Silloin kuulluksi tulemisen sijaan ulkopuolisuuden tunne valtaa helposti alaa. Teemaa pohdittiin Liisa Karlssonin koulutusiltapäivässä myös maahanmuuttajalasten näkökulmasta. Miten paljon ulkopuolisuuden tunnetta lisää se, jos muutenkin mutkikkaaseen viestintään omat kiemuransa tuo vieras kieli ja ympäristö?

Sadutus on hyvä keino löytää selkeä linkki kuulijan ja kertojan välille. Menetelmä on yksinkertainen ja sopii monenlaisiin tilanteisiin. Ajatuksena on antaa sadutettavalle mahdollisuus tuoda omia ajatuksiaan julki, samalla kun kertomuksen kirjaaja syventyy aktiiviseen läsnäoloon ja kuunteluun. Kertojan kokemus- ja ajatusmaailma voi avautua sadutuksen kautta kuulijalle aivan uudella tavalla. Sadutuksessa myös hierarkiset valtasuhteet tasavertaistuvat, eikä tämä dialoginen tapahtuma millään tavoin arvioi kertojaansa. Sadutus voi olla kertaluontoista, mutta säännöllinen sadutus tuottaa paremmin tietoa ja kasvattaa mm. kertojan itseluottamusta omien ajatusten esiintuomisen kautta. Liisa Karlsson toi puheessaan esiin sen, että toisin kuin monet asiat arjessa, sadutus ei vie aikaa vaan antaa sitä.

Antakaamme siis toisillemme aikaa sadutuksen muodossa. Aloittaa voi yksinkertaisesti ottamalla käden ulottuville kynän ja paperia, ja kertomalla sitten sadutettavalle simppelin sadutusohjeen:

”Kerro satu tai tarina.

Kirjaan sen juuri niin kuin sen minulle kerrot.

Lopuksi luen tarinasi ja voit muuttaa tai korjata sitä, mikäli haluat”

Sadutusohjeita eri kielillä löytyy täältä.

 

Essi Pakarinen, monikulttuurisen ystävä- ja perhetyön koordinaattori

MLL Tampereen osasto

LAPSELLA ON OIKEUS MOLEMPIIN VANHEMPIINSA MYÖS ERON JÄLKEEN

Alakouluikäinen tyttö kävelee keskustan sivukadulla isänsä vieressä ja vilkaisee isäänsä hymyillen kantaen toisessa kädessään patonkia ja toisessa kädessään muovipussissa suklaajäätelöpakettia.  Hän on saanut valita iltapalaherkut kaupasta. Isän kävely on vähän hankalaa, kun hän joutuu käyttämään kyynärsauvaa nuljautettuaan nilkkansa. Isällä on muovikassi vapaassa kädessään ja ostosten oranssiset tarjouslaput kuultavat muovikassin läpi. Isää mietityttävät tytön äidin hetki sitten kotitalon alaovella sanomat moitteet siitä, ”kun et sinä koskaan hanki tytölle mitään etkä anna edes viikkorahaa”. Mistä ihmeestä hän rahaksi muuttuisi? Hyvä, että pystyy elatusmaksun maksamaan joka kuukausi. Ja onko se raha ja tavara niin tärkeää, kun heillä on mukavaa tytön kanssa muutenkin. Käydään metsäkävelyillä ja pelataan Afrikan tähteä. Se on tytön lempipeli ja aina välillä hän antaa tytön tarkoituksella voittaa, että tälle tulee hyvä mieli.

Monet vanhemmat ovat erotilanteessa ymmällään ja hädissäänkin uuden tilanteen edessä. Mikä kaikki muuttuu elämässä, mitä asioita pitää hoitaa ja järjestää uudella tavalla. Kaikkien perheenjäsenten elämä mullistuu ja kaikki menettävät erossa jotakin. Vanhempien ero vaikuttaa tietenkin myös lapsiin ja sen vuoksi vanhempien täytyy omasta kriisistään huolimatta kyetä huomioimaan lapsia erityisellä tavalla. Lapsen täytyy voida luottaa siihen, että molemmat vanhemmat säilyvät hänen elämässään vanhempien erosta huolimatta. Pienen lapsen huolenaiheet voivat aluksi olla hyvin konkreettisia: häntä voi askarruttaa, missä kotoa pois muuttava vanhempi nukkuu ja kuka tästä pitää huolta. Jos vanhemmat eivät kerro lapselle miten tämä tulee tapaamaan toista vanhempaansa eron jälkeen, lapsi voi pelätä, ettei hän tapaa tätä enää ollenkaan, kun tämä muuttaa pois yhteisestä kodista.

Lapsella on myös oikeus säilyttää myönteinen käsitys kummastakin vanhemmastaan riippumatta siitä, mitä vanhemmat toisistaan erotilanteessa ajattelevat. Lapselle on hyvä kertoa miksi vanhemmat erosivat ja on hyvä myös korostaa sitä, että lapsi voi edelleen olla läheinen myös muualla asuvan vanhemman kanssa, vaikka vanhemmat eivät keskenään enää tulekaan toimeen. Yksiselitteisesti paras asia, minkä vanhemmat voivat lapsensa parhaaksi tehdä, on lopettaa riitely. Myös itseään ajatellen vanhemmat voivat nähdä erossa mahdollisuuden ”sulkea riitelyn ovi takanaan”.

MLL Tampereen osaston eropalveluissa on juuri paraikaa meneillään kuuden Eron edessä -illan sarja. Syyslomaviikon jälkeen 23.10. klo 17.30-19.30 on vuorossa erityisesti miehille suunnattu ilta otsikolla Miehenä ja isänä eron edessä. Mikä erokriisissä on normaalia ja mikä ei? Mikä auttaa? Miten ero muuttaa isyyttä? Lämpimästi tervetuloa niin isät kuin äiditkin.

Anne Haring, perhetyön koordinaattori

MLL Tampereen osasto

(Uuden) ihmisen kohtaaminen on aina jännittävää

Ihmisyyteen liittyy tarve kuulua johonkin, tarve tulla kuulluksi, tarve olla vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Vuorovaikutukseen tarvitaan vähintään kaksi ihmistä. Ihminen voi kasvaa omaksi itsekseen ainoastaan toisten ihmisten avulla. 

Tämän ihmisyyden perusajatuksen me kaikki omaksumme jo lapsena. Jos meillä käy onni, opimme että ympärillämme oleviin ihmisiin voi luottaa ja he ovat turvallisia. Saamme kasvaa ja kehittyä turvallisessa ja arvostavassa ilmapiirissä. Meille myös opetetaan lapsena kohtaamisen perusteet: Muista tervehtiä, muista sanoa kiitos, ole ystävällinen ja muista hymyillä.  Kun olemme tarpeeksi vanhoja, viimeisenä ohjeena ennen ovesta ulos astumista kuuluu:

” Vieraille ei saa puhua!”  

Näen tämän kaiken sarjakuvamaisena päässäni. Viimeisessä ruudussa lapsi seisoo oven ulkopuolella hämmentynyt ilme kasvoillaan ja miettii, että miten hän tämän kaiken nyt hoitaa. Kuka on tuttu ja kuka on vieras? Voiko kaverin äidille puhua, jos häntä ei ole ennen tavannut? Voiko harrastuskaverille sanoa ”moi”, kun ei tiedä hänen nimeään? Miksi vieraille ei saa puhua!?!

Me emme saa tietää, miten lapsi olisi hoitanut tilanteen vaan joudumme jokainen omassa päässämme pohtimaan, miten tarina jatkuu. Sen me tiedämme, että lapsen maailmassa tilanne on varmasti jännittävä. Jännittävä -sanan synonyymejä ovat mm. kiehtova, innostava, mielenkiintoinen, pelottava ja hermoja raastava. Jännittävä sana saa siis monia merkityksiä ja aiheuttaa monenlaisia tunteita riippuen tilanteesta ja ihmisestä. Toisen innostava ja kiehtova voi olla toisen pelottava tai jopa hermoja raastava. Näistä lähtökohdista sitten kohtaamme toisen, meille ehkä vieraan ihmisen.

Sitten esimerkki eräästä kohtaamisesta: Ystäväni kertoi tarinan, jossa hän tapasi lapsen ja äidin hississä. Hiljaisen ja hieman kiusallisen hissimatkan sijaan lapsi oli heti ystäväni astuessa sisään kysynyt hymyillen: ”Hei! Mihin kerrokseen sinä olet menossa, minä voin painaa nappia”. Sitten hän oli kertonut, miten äiti oli luvannut viedä hänet huomenna huvipuistoon ja kysyi ystäväni suunnitelmia. Hissin saavuttua perille mukavasta jutustelusta lumoutuneena ystäväni oli toivottanut lievästi kiusaantuneen oloiselle äidille ja upeat kohtaamisen taidot omaavalle lapselle kivaa huvipuisto päivää. Tähän lapsi vastasi hymyillen: ”Kiitos, voi kuinka ystävällistä”.

Tämä lyhyt kohtaaminen teki ystävääni unohtumattoman vaikutuksen. Arkipäivän kohteliaisuus nostaa hymyn huulille poikkeuksetta. Toivottavasti tämä äiti ei sanonut lapselleen hissin ovien sulkeuduttua, että ”kaikki eivät tykkää, että heille puhutaan”. Toivottavasti tämä sukupolvi osaltaan murtaa Suomessa aika ajoin vallitsevaa kohtaamattomuuden kulttuuria, sillä tutkimusten mukaan juuri arjen kohtaamiset ja kuulumisten kyselyt ovat yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin ylläpitäjistä.

MLL Tampereen osastolla tapahtuu vuosittain arviolta noin 40 000 kohtaamista. Tällaiseen kohtaamisten määrään mahtuu monenlaisia ihmisiä, monenlaisia tilanteita, monenlaisia ilmeitä ja katseita sekä ennen kaikkea monenlaisia jännittäviä asioita. Kuinka kiehtovaa ja kuinka monta mahdollisuutta oppia joka päivä jotain uutta, myös omasta itsestä. Jokainen näistä kohtaamisista on tärkeä ja merkityksellinen. Kohtaamisen kestolla ei ole väliä vaan sillä tunteella, jonka kohtaaminen meihin jättää. Tunsinko oloni tervetulleeksi, tulinko kuulluksi ja tulinko huomatuksi. 

Jännittävä -sanan vastakohtia ovat mm. tylsä, tavanomainen ja yksitoikkoinen. Nämä sanat eivät sovi ihmisen kohtaamiseen. Nautitaan siis kohtaamisten jännittävyydestä.

Piia Savio, koordinaattori

MLL Tampereen osasto