Pidä huolta – kun tarvitaan

kadet_pixabay

Lapsen ja nuoren kasvu ja kehitys aiheuttavat vanhemmassa paljon iloa ja ihmetystä – mutta myös huolta ja pelkoa.

Huolestuneita ajatuksia saattavat paisuttaa muiden vanhempien puheet. Tätä ruoka-ainetta ei saisikaan antaa lapsille, ja naapurin poika oli taas kaahannut ojaan mopoautollaan. Ja entä ne karmeat uutiset, joissa kerrotaan kadonneista lapsista ja huumeisiin ratkenneista nuorista!

Onnettomuuksia, katoamisia, huumeita ja muita isoja vaikeuksia tulee tietysti välttää. Rajansa kuitenkin kaikella – on paljon kokemuksia ja kömmähdyksiä, jotka tekevät lapselle ja nuorelle hyvää, vaikkei alkuun siltä tuntuisi.

Pienellä lapsella on paljon opittavaa. Siistillä vanhemmalla voi otsa rypistyä, kun lapsi sutii vesivärejä paperin sijaan itseensä tai lätsäyttää puuroa matolle. Tämä on kuitenkin välttämätön vaihe, jotta lapsi voi lopulta oppia maalaamaan paperin sisäpuolelle ja syömään siivosti. Ja hei, pieni sotku ei ole maailmanloppu!

Myös haastavampien taitojen, kuten uimisen, opettelu saattaa olla vanhemmalle stressin paikka. Toki uivaa lasta tulee vahtia ja neuvoa, mutta pidetään painotus myönteisissä asioissa. Muistatko itse, miten lapsena oli niin riemukasta pulikoida, ettei olisi malttanut lopettaa laisinkaan? Varmasti haluat, että myös omalla lapsellasi on yhtä hauskaa.

Nuoruus taitaa olla vaihe, joka mietityttää vanhempia eniten. Nuori irtautuu vanhemmistaan ja hänellä on ”omia juttuja”, mikä on luonnollista, mutta silti niin hämmentävää. Äskenhän se vielä leikki päiväkodissa poneilla, mutta nyt se jo seurustelee ja tekee YouTube-videoita! Nuorena tunteet kuohuvat ja vanhempi voi joutua tiukkaan paikkaan, kun hänen ja nuoren näkemykset eivät kohtaa. Sopivassa määrin riitely on oikeastaan hyvä asia – nuori päästää tunteensa ulos eikä jätä niitä sisälleen kaihertamaan, ja samalla hän voi oppia perustelemaan kantansa niin, että toinen ymmärtää häntä paremmin. Vanhemmankin kannattaa joskus miettiä, ovatko omat huolet ja kiellot perusteltuja, vai onko kyse vain ennakkoluuloista.

Muistan itse, kuinka lukion loppumetreillä päätin lähteä Ranskaan kieltä opiskelemaan. Asiasta kuullessaan isäni suunnilleen hyppäsi katosta läpi, ei siis innosta vaan kauhusta. Eihän noin voi tehdä! Tästä huolimatta lähdin vuodeksi Nancyyn, missä sain monia ikimuistoisia kokemuksia ja opin ranskan kielen lisäksi paljon muutakin, esimerkiksi sen, että minä tosiaan pystyn hoitamaan asioitani jopa ulkomailla. Mielestäni onnellisen elämän ja menestyksen yksi edellytys on se, että keskittyy rajoitusten sijaan mahdollisuuksiin.

Me MLL Tampereen osastolla kannustamme vanhempia pohtimaan, ovatko jotkin uhaksi mielletyt asiat oikeasti uhkia lapselle ja nuorelle. Voisivatko ne olla mahdollisuuksia tai ihan tavallinen osa lapsen ja nuoren kehitystä? Aloitamme pian Facebook-kampanjan, joka käsittelee juuri tätä aihetta, ja myös sinulla on mahdollisuus ilmaista kantasi. Seuraa Facebook-sivuamme, niin pysyt mukana!

Emmi Suominen
Viestintäassistentti
MLL Tampereen osasto

Kuva: Pixabay

Advertisements

Ympäristötyötä

dav

Pinnalla oleva keskustelu on kohdistanut kansalaisten huomion isoihin ja hiukan pienempiinkin ilmastotekoihin. Ihmisiltä on kysytty, mitä itse kukin voisi tehdä ympäristömme ja tulevaisuutemme turvaamiseksi.

MLL Tampereen osastolla lasten ympäristökasvatus on ollut läpileikkaava teema jo vuosikymmeniä. Olemme ottaneet vakavasti sen, että omalta osaltamme osallistumme ympäristötalkoisiin, toimimme määrätietoisesti ja opettelemme asioita, joilla tehdä asioita kestävällä tavalla.

MLL Tampereen osasto lanseerasi aikanaan pormestari Timo P. Niemisen I love siisti Tampere -kampanjaan hokeman:

”Minä lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon,
että roskia maahan heitä en ja luontoa siten suojelen.”

Tämän lorun osaa jokainen kerholaisemme ja tietää, mitä se tarkoittaa. Lorun on ottanut käyttöönsä moni muukin, iloitsemme siitä!

Wivi Lönnin koulun oppilaat (ent. Pyynikin koulu) tekivät ylisukupolvisessa mediaprojektissamme roskaräpin, jossa siinäkin kiinnitetään huomiota teemaan. Lähde nuorten mukaan viestin viejäksi, kuuntele ja jaa räppi tästä. 

MLL Tampereen osaston lasten ympäristökasvatussuunnitelma sai ympäristöjärjestön lapsiasiainvaltuutetun palkinnon. Suunnitelmaa toteutetaan kerhoissamme edelleen.

Vanhempien toiveesta meillä toimii Laivapuiston perhetalon Löytölä: kierrätämme lasten vaatteita, kirjoja ja lehtiä. Voit lukea lisää Löytölästä tästä.

Lajittelemme jätteet. Askarteluissa meillä on käytössämme suurelta osin kierrätysmateriaalia. Meille aarteita ovat lelu- ja kirjalahjoitukset. Moni tavara on saanut uuden elämän toiminnassamme mukana olevien lasten leikeissä.

Muoviset kertakäyttöastiat eivät kuulu meille, vaikka niin monesti tiskaamisen voisi välttää kertakäyttömukeihin turvautumalla. Totta totisesti paperittomassa toimistossa emme kuitenkaan elä. Tässäkin meillä on paljon tehtävää.

Merkittävää ympäristötyötä on myös se, että voimme liikkua ja leikkiä lasten ja perheiden kanssa ulkona. Täällä kaupungissakin, keskusta-alueella. Laivapuiston leikkikenttä on meille tärkeä kohtaamispaikka. Voimme tarkkailla niin luontoa kuin rakennettua ympäristöä, opetella kunnioittamaan sitä ja nauttimaan siitä.

Yksi ympäristökasvatuksemme tärkeimmistä sisällöistä on sosiaalisten taitojen vahvistaminen – hyvä ympäristö on turvallinen.

Ympäristötyössäkin pätee hyväksi lähtökohdaksi lapsen näkökulma. Ympäristö, joka on hyvä lapsille, on varmasti hyvä myös aikuisille.

Kaija Reiman-Salminen
Toiminnanjohtaja
MLL Tampereen osasto

Jos metsään haluat mennä nyt

Kävelen hiljaista mökkitietä kohti Näsijärven rantaa. Edessäni aukeaa Koljonselkä. Mieleni palaa lapsuuteen.

Lähdetään eväsretkelle, sanoin, jos minulta kysyttiin mitä haluaisin tehdä viikonloppuna. Näin toivoin usein lapsena ja toiveeni kuultiin. Talvella pakkasimme eväät mukaan ja suuntasimme lähiluontoon retkelle, joskus myös kauemmaksi.
Kesällä teimme monen monta ikimuistoista veneretkeä Näsijärvellä aina Tampereelta Virroille asti. Siihen aikaan edes matkaveneissä ei ollut juurikaan mukavuuksia. Eväänä oli hyvin säilyvää retkimuonaa. Ihan parasta oli itse ongitut kalat jotka halstrattiin nuotiolla. Luonnosta löytyi käpyjä ja keppejä, joista keksimme veljeni kanssa vaikka mitä tekemistä. Vain mielikuvitus oli rajana. Uitiin ja tutkittiin luontoa. Kiipeiltiin kallioilla ja hypittiin yli oksien. Edelleenkin muistan erään Näsijärven saaren jossa kukki kauneimmat Rentukat. Opimme siis jo hyvin pienenä liikkumaan luonnossa ja ennen kaikkea kunnioittamaan sitä.

Kuuntelin uutisia Pirkanmaalta jossa kerrottiin, että lyhyet retket luontoon ja lähilaavuille ovat yleistyneet. Niihin on lyhyt matka ja helppo päästä.
On myös hyvä muistaa jokamiehenoikeudet. Mitä luonnossa saa tehdä ja mitä ei.
Myös kaupunkimme ympäristöineen tarjoaa paljon kauniita paikkoja, missä voi käydä ihailemassa maisemaa ja luontoa.

Vanhemmat, viekää lapsianne liikkumaan luontoon ja metsään. Se tekee hyvää kaikille aisteille: tasapaino-, kuulo-, näkö- ja hajuaistille. Opetelkaa tunnistamaan puita, mitkä marjat ovat syötäviä, mitä sieniä voi kerätä ja syödä. Maistelkaa, haistelkaa ja tunnustelkaa. Kuunnelkaa metsän ääniä.

Lasten päiväkerhoissa ulkoilemme lähipuistossa. Samalla seuraamme luonnossa tapahtuvia muutoksia. Kun lumi alkaa sulamaan ja tulee lätäköitä, niissä on kiva pomppia. Varma kevään merkki on kun sorsapariskunnat tulevat leikkipuiston läheisyyteen tepastelemaan.
Voimme nähdä, kuinka puiden ja pensaiden silmut aukeavat lehdiksi ja nurmi alkaa vihertämään.

Edelleenkin nautin suunnattomasti luonnossa liikkumisesta ja tätä kaikkea olen onnekseni voinut tehdä myös oman perheeni kanssa.
Metsässä kävely, lintujen laulu ja laineiden liplatus rauhoittaa mielen ja laskee verenpainetta, suosittelen!
Meidän rikkaus on vuoden aikojen vaihtelu ja puhdas luonto josta voimme nauttia kaikilla aisteilla!

Marjatta Komu
Perhetalon ohjaaja
MLL Tampereen osasto

Asiakas on aina oikealla ovella – Eropalveluiden kehittämistä Pirkanmaan LAPESSA

Lapsi – ja perhepalveluiden valtakunnallinen toimeenpano hanke LAPE päättyi vuoden 2018 lopussa. Laaja hanke pysäytti lasten ja perheiden kanssa työtä tekevät ammattilaiset pohtimaan yhdessä asiakkaiden kanssa mitä omassa toiminnassa tulisi muuttaa, jotta perheet saisivat tukea silloin, kun he sitä kokevat tarvitsevansa, miten meillä olisi riittävästi tarjolla tukea, joka löytyisi helposti eikä ovesta sisään astuminen vaatisi korkean kynnyksen ylittämistä tai ensi kohtaaminen monen kuukauden jonottamista.

MLL Tampereen osasto oli aktiivisena kehittäjäkumppanina koko työyhteisön voimin useammissa   kehittämiskokonaisuuksissa. Eropalveluiden osalta saimme vastuualueeksemme kokonaisuuden koordinoinnin. Itselleni se tarkoitti kuulumista lähes kahden vuoden ajan huikeaan LAPE Pirkanmaan koordinaattoreiden Pippuri-tiimiin. Kahdessa vuodessa yhdessä tehtyä työtä on takana useita tunteja mm. työpajojen, koulutusten, kokemusasiantuntijoiden kohtaamisten, tapahtumien, blogien, kuntavierailujen ja monenlaisten muiden kohtaamisten merkeissä. Välillä melkoisessa kuplassa elämistä, intohimon ja innovatiivisuuden ympäröimänä.  Eri työryhmäläisten ja kokemusasiantuntijoiden edessä olo oli etuoikeutettu. LAPE kuplasta pois ryömiminen on tarkoittanut itselleni sillanrakentamista, kehittämistyön konkretiaan viemistä. Arkista puurtamista ja oman työn tarkastelua pala kerrallaan, parempien palveluiden luomiseksi.

Me Ihmiset toivomme kohtaamista. Sitä, että tulisimme kuulluiksi ja nähdyiksi siellä missä olemme. Sitä toivottiin eniten myös Pirkanmaan LAPEN kuntalaisille suunnatussa Vaikuta-kyselyssä. Kuulluksi tuleminen ja kohtaaminen ei tarkoita kaikkien asioiden tietämistä, mutta ihmisten kanssa töitä tehdessämme on tärkeätä tiedostaa ja sitoutua siihen, mitä hyvä kohtaaminen pitää sisällään ja millaisia palveluita omassa perhekeskuksessa on tarjolla. Tätä tavoitetta tukevat selkeä, yhteinen palveluiden markkinointi ja ihmisten palvelupolkujen tarpeiden tunnistaminen. Ensikohtaaminen on usein merkityksellisin koko auttamisprosessin kannalta. Asiakaskokemukset kun alkavat jo paljon aiemmin kuin olemme ketään edes ehtineet tavatakaan ja jatkuvat monellakin tasolla pitkään prosessin päättymisen jälkeen.

Palvelut pitää koota yhteisten otsikoiden alle palvelut, ei organisaatio edellä ja ne on kuvattava selkeästi; mitä ja kenelle ne ovat tarjolla ja esim. missä eron vaiheessa Näin on avun löytyminen itsenäisesti tai jonkun toisen avustuksella huomattavasti helpompaa.

Eropalveluiden työryhmistä merkittävämmäksi palautteeksi nousi LAPE työskentelystä toisten palveluihin tutustuminen ja verkostojen luominen oman työn ympärille.  Oli mahtavaa kuulla, että esimerkiksi työpareja oli löydetty niin kunta kuin sektorirajoja ylittäen. Hyviä käytäntöjä ja toimintatapoja jaettiin ja mallinnettiin omaan kuntaan.

Pirkanmaan LAPEN eropalveluiden kokonaisuudesta pääset lukemaan kahdestakin eri paikasta Valtakunnallinen raportti Eropalveluilla kohti sovinnollisuuta on luettavissa http://www.julkari.fi/handle/10024/137330 ja Pirkanmaan LAPEN oppaan verkko versioon pääset https://www.pirkanmaa.fi/wp-content/uploads/Asiakas-on-aina-oikealla-ovella-K%C3%A4sikirja-Lasten-ja-perheiden-palvelujen-muutokseen.pdf, jossa eropalveluiden osuus alkaa sivulta 92.

Hankkeen jälkeen kuntien, järjestöjen ja seurakuntien yhteiseksi työksi jää eroasiakkaan palvelupolun rakentaminen omalle perhekeskusalueelle, hyvien käytäntöjen levittäminen sekä lasten ja perheiden kanssa työskentelevien osaamisen lisääminen. Tähän työhön saa tukea Pirkanmaan LAPEN käsikirjasta.  Olkaa rohkeita. Jakakaa koordinointivastuuta, osaamistanne ja rakentakaa verkosto, jossa eroa pohtivilla tai eropäätöksen tehneillä vanhemmilla on mahdollisuus aidosti ja riittävän varhaisessa vaiheessa saada tukea niin omaan kuin lasten selviytymiseen ja vanhemmuuden jatkumiseenkin erosta huolimatta. On hyvä muistaa, että vanhempien nykyisyys, on lasten tulevaisuus. Lape työn jatkoksi eri alueiden erokehittäjiä tavataan maakunnan eroverkossa muutaman kerran vuodessa, jotta pysytään kartalla koko maakunnan tarpeista.

Pirkanmaan LAPEN sloganiksi ja lopulta myös tehdystä työstä syntyneen käsikirjan nimeksi tuli ” Asiakas on aina oikealla ovella”. Tavoite on iso, mutta vietävissä jokaisen työntekijän asiakaskohtaamisiin. Ajatus vaatii kuitenkin yhteistä keskustelua työyhteisöissä ja verkostoissa mitä oikealla ovella oleminen todellisuudessa tarkoittaa. Se edellyttää jokaisen työpaikan toimintakulttuurin tarkastelua ja rohkeutta tunnistaa sellaisia kohtia, joissa meillä on vielä parantamisen varaa, jotta tavoite täyttyisi. Muutos lähtee liikkeelle jokaisesta  meistä, mutta ei synny hetkessä. Vaatii siis sinnikkyyttä ja tahtoa tehdä töitä oikeasti yhdessä.

Työ palveluiden kehittämiseksi siis jatkuu tai vasta alkaa mistä näkökulmasta asiaa sitten tarkasteleekaan. Lähtökohdalla ei ole merkitystä. MLL Tampereen osasto on mukana näissä talkoissa. Eroasioiden osalta se tarkoittaa @Eron ensiapupiste Pirkanmaan https://tampere.mll.fi/eroperheiden-kohtaamispaikka/eron-ensiapupiste/  palveluita. Tarjoamme ohjausta, tukea ja neuvontaa, perhetapaamisia, Eron edessä? – infoiltoja, vertaisryhmiä, Uusperheneuvontaa, vapaaehtoistyön mahdollisuuksia eroauttamisen parissa, koordinoimme erotyöhön liittyviä verkostoja ja olemme mukana ajankohtaisten ilmiöiden ja teemojen esille tuomisessa. Tätä kaikkea teemme yhdessä paikallisesti ja maakunnallisesti muiden toimijoiden kanssa. Palvelulupaus #asiakasonainaoikeallaovella viitoittaa työmme arkea.

Marja Olli

MLL Tampereen osasto, Eron ensiapupiste

Eropalveluiden päälikkö

JOULUKIIREITÄ?

Hemuli oli hyvin ärtynyt ja tömisteli muumitalon portaita ja huusi: joulu on tulossa! Olen kyllästynyt teidän nukkumiseenne, ja joulu tulee aivan minä hetkenä hyvänsä.

Muumipeikon uniin tulvi äkkiä levottomuutta ja kylmää ilmaa. Ja sitten joku veti peiton hänen päältään ja huusi olevansa lopen kyllästynyt ja kertoi, että joulu on tulossa.

-Onko jo kevät? Muumipeikko mutisi

-Kevät sanoi Hemuli kärttyisästi. –Joulu nyt on, etkö käsitä, joulu. Enkä minä ole hankkinut mitään enkä järjestänyt mitään, ja sitten minut lähetettiin kesken kaiken kaivamaan teidät esiin. Lapasenikin ovat luultavasti hukassa. Ja kaikki juoksevat ympäriinsä kuin hullut, eikä mikään ole valmista…..

Tästä alkoi muumitalossa ihmettely. ”Äiti herää, sanoi pelästynyt muumipeikko. On kuulemma tapahtunut jotain kamalaa. Sanovat sitä jouluksi. Muumit heräilivät ja kiipesivät muumitalon katolle katsomaan mitä oikein on tapahtunut. Hemulin täti viiletti ohi potkukelkassaan pieni kuusi. –En minä ehdi puhua kanssanne, mutta pitäkää huolta, että saatte kuusen ennen pimeän tuloa.

Vähän ajan päästä Hemulin täti potkutteli taas kiireissään ohitse. –Täytyy laittaa ruokaa ennen kuin joulu tulee. Luuletteko, että joulusta selviää ilman ruokaa.

Muumit olivat ihmeissään, mikä ihme se joulu oikein on. Onko se pelottava? Pitääkö sitä lepytellä? Onko se hyvin nälkäinen?

Varmuuden vuoksi kaikki aloittivat kiireellä valmistautumisen joulun tuloon. Kuusi haettiin ja koristeltiin kaikella kauniilla, jotta talven käsittämätön voima, joulu, leppyisi.

Muumimamma ahersi koko päivän kokaten kaikkia mahdollisia herkkuja joulua varten.

Ja lopulta, kaiken hälinän ja hosumisen jälkeen he istuivat lumeen odottamaan onnettomuutta nimeltä joulu.

Joulun kiire ja hössötys tarttui myös aina rauhallisiin muumeihin, vaikka he eivät edes tienneet, mikä se joulu oikein onkaan.

Sama kiire hirmuisen helposti tarttuu meihin ihmisiin joulun lähestyessä. Jo hyvissä ajoin marraskuulla kaupoissa alkavat soida joululaulut. Postiluukusta kolahtaa yhä enemmän joulumainoksia (ellet ole kieltänyt mainospostia). Yhtäkkiä juoksemme ja sinkoilemme paikasta toiseen kuten Hemuli ja tätinsä.

Kaupungilla ja kaupoissa kiirehdimme päätä pahkaa, että ehdimme varmasti sen ja sen tärkeän asian. Pitää siivota ja puunata ennen kuin joulu tulee. Pitää laittaa ruokaa (hirmuiset määrät) ennen kuin joulu tulee. Missä ihmeessä taas onkaan se lista, kenelle pitää muistaa laittaa joulutervehdys? Ja sitten ne lahjat! Ehdinkö varmasti hankkia kaiken mitä pitää! Juostaan hiki hatussa ympäri kauppoja, että varmasti ehditään tehdä kaikki, ennen kuin joulu tulee.

Kuvakirjoissa ja korteissa joulusta annetaan tunnelmallinen ja rauhallinen kuva. Miksi siis todellisuus on niin helposti toisenlainen? Miksi me hosumme päättömästi kuten Hemuli täteineen?

Voisikohan tänä vuonna odottaa joulua kaikessa rauhassa, pikkuhiljaa puuhastellen? Kyllä se joulu tulee, vaikka kaikki paikat eivät kiiltäisikään. Se tulee, vaikka et valmistaisi jouluruokia hirmuisia määriä kovalla kiireellä. Joulu tulee, vaikka vain rauhassa odottaisit.

Nauttitaan luonnon kauneudesta, jospa saataisiin luntakin jouluksi.. Luetaan vaikka satuja ja puuhaillaan jouluisia juttuja, nauttien kaikesta yhdessä perheen tai ystävien kanssa. Sytytetään kynttilöitä ja katsellaan liekkien lepatusta joko aivan hiljaa tai kaunista musiikkia kuunnellen. Ja ennen kaikkea nautitaan läheisten seurasta ihan kaikessa rauhassa.

Niin ja niistä lahjoista. Niistä ei kannata huolehtia, sillä lahjathan tuo Joulupukki.

Rauhaisaa ja kiireetöntä joulun odotusta kaikille.

Kursivoidut kohdat blogissa ovat Tove Janssonin kirjasta Näkymätön lapsi

Tarja Rajala

Lapsi- ja perhetyön ohjaaja

MLL Tampereen osasto

 

 

 

“Et säilyy kokemus ilosta, yhteenkuuluvuudesta ja hyväksynnästä.” – Ajatuksia nuoren oikeuksista vanhempiensa erotilanteessa

Viime viikolla vietettiin Lapsen oikeuksien päivää. Lasten oikeudet liittyvät läheisesti myös lapsiin ja nuoriin, jotka kohtaavat vanhempiensa eron. YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimuksessa todetaan muun muassa, että: ” –lapsen tulisi persoonallisuutensa täysipainoisen ja sopusointuisen kehityksen vuoksi kasvaa perheessä onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä.” Yleissopimuksessa todetaan myös, että lapsia koskevassa päätöksenteossa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu, lapsella on oikeus ilmaista oma mielipiteensä itseään koskevissa asioissa ja toisesta vanhemmasta erossa asuvalla lapsella on oikeus tavata ja pitää säännöllisesti yhteyttä kumpaankin vanhempaansa. (Yleissopimus lapsen oikeuksista.)

Nuoren oikeuksia vanhempiensa erotilanteessa voi tarkastella myös toisenlaisen listan kautta. Psykologi Edmund Bourne (1999) on koonnut omien oikeuksien listan, jonka tarkoituksena on auttaa tunnistamaan omia rajoja sekä tukea näiden rajojen pitämisessä. Lista kuvaa tasapainoa omien oikeuksien ja velvollisuuksien välillä. Listan kohdat osoittavat meille, miten meitä tulisi kohdella, mutta muistuttavat yhtä lailla siitä, mitä meidän tulisi huomioida toisten kohtaamisissa. Lista voi myös tukea nuorta tunnistamaan omia oikeuksiaan liittyen vanhempiensa erotilanteeseen. Tässä muutamia keskeisiä poimintoja omien oikeuksien listasta:

”Minulla on oikeus ilmaista sekä kielteisiä että myönteisiä tunteitani”

Nuorten mukaan perheen erotilanne herättää paljon erilaisia tunteita: muun muassa surua, vihaa, pelkoa, syyllisyyttä ja helpotusta. Kaikki tunteet saavat nousta pintaan ja ne välittävät meille tärkeitä viestejä. Toisinaan vanhempana voi olla vaikeaa nähdä ja kohdata haasteellisilta tuntuvia tunteita, jotka nousevat omassa lapsessa. Voi olla myös vaikea hyväksyä, että tunteet ovat seurausta erosta. Tämä voi herättää neuvottomuutta ja monenlaisia erilaisia tunteita myös vanhemmassa. Lapsen ja nuoren erilaisille tunteille on kuitenkin tärkeää jättää tilaa ja tukea tunteiden käsittelyssä. Vanhemmallakaan ei aina ole valmista vastausta, mutta kuten eräs nuori on viisaasti sanonut: ”Joskus on niin vaikeita hetkiä, että sanoja tunteille ei löydy. Silloin pelkkä vilpitön läsnäolo tuntuu helpottavalta.” (Ero-opas nuorelta vanhemmalle 2014.)

”Minulla on oikeus vastata kieltävästi pyyntöihin ja vaatimuksiin, joita en voi täyttää”

Vaikeassakaan elämäntilanteessa nuoren ei pitäisi joutua kantamaan sellaista vastuuta, joka hänelle ei kuulu. Nuorella on oikeus olla nuori! Nuoren ei tarvitse toimia vanhemman tukihenkilönä tai huolehtia perheen arjen pyörittämisestä. Yhtä lailla nuoren ei kuulu jäädä tulkiksi tai viestinviejäksi vanhempien väliin. Parisuhteen päättymisen jälkeen vanhemmuus jatkuu ja molemmat vanhemmat kantavat yhä tähän tärkeään rooliinsa liittyvät velvollisuudet ja vastuut. Nuori on hyvin lojaali molemmille vanhemmilleen ja lapset haluavat nähdä vanhempansa onnellisina. Tästä syystä on myös tärkeää, että vanhemmat tunnistavat lapsensa rajat ja kunnioittavat näitä rajoja, sillä nuorelle ne saattavat olla vasta hahmottumassa.

”Minulla on oikeus saada ystäviä ja viihtyä ihmisten seurassa.”

Erotilanteesta huolimatta olisi tärkeää, että lapsen suhde läheisiin ihmisiin saisi jatkua. Turvalliset aikuiset toimivat suojaavana tekijänä ja tärkeiden suhteiden jatkuminen luo varmuutta siitä, ettei kaikki elämässä tule muuttumaan. Myös eräänlainen puolien tai leirien valitseminen voi johtaa siihen, että nuori ei uskalla esimerkiksi puhua toisesta vanhemmasta joidenkin sukulaisten tai läheisten aikana. Nuorelle on hyvä luoda vahvistusta siihen, että hän saa viihtyä ihmisten seurassa, oli kyse sitten sukulaisista, mahdollisista uusista kumppaneista tai omasta vanhemmasta. Olisi tärkeää, että nuori saa nauttia mukavista hetkistä läheisten kanssa ja myös jakaa nämä ilot!

Outi Ritari-Alho

MLL Tampereen osaston eropalvelut, nuorisotyön koordinaattori

 

LÄHTEET:

Bourne E. 1999. Personal Bill of Rights.

Mannerheimin lastensuojeluliiton Tampereen osasto ry. 2014. Ero-opas nuorilta vanhemmille.

YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista.  http://www.lapsiasia.fi/lapsen-oikeudet/.

Lapsen oikeuksista on pidettävä kiinni

Marraskuun 20. päivänä vietetään lapsen oikeuksien päivää. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus on sopimusvaltioita velvoittava ihmisoikeussopimus. Sopimus on ollut lain tasoisena voimassa Suomessa vuodesta 1991.

Yleisesti voimme todeta, että lasten hyvinvointi on lisääntynyt ja voimme olla hyvillämme siitä, miten lasten ja perheiden asioita ja elinoloja on voitu parantaa vuosien saatossa. Meillä menee hyvin.

Lähemmin tarkasteltuna yksilötasolla on paljon sellaisia asioita, joissa meillä riittää tehtävää toiminnan, palveluiden, päätöksenteon ja lapsen oikeuksien osalta.

Maailmanlaajuisesti 12 miljoonaa tyttöä päätyy naimisiin alle 18-vuotiaana, osa jopa alle 10-vuotiaana.

Suomenkaan lainsäädännön poikkeuslupamenettely ei turvaa riittävästi lapsen oikeuksia eikä ole sopusoinnussa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa.  Vuosien 2010 ja 2016 välillä Suomessa myönnettiin 119 poikkeuslupaa. Noin 80 % poikkeusluvan saaneista oli alaikäisiä tyttöjä, toisen osapuolen ollessa lähes poikkeuksetta täysi-ikäinen aikuinen. Ongelmallista näiden poikkeuslupien myöntämisessä on mm. se, että lupa myönnetään papereiden perusteella kuulematta ja näkemättä osapuolia.

Lapsen oikeuksien turvaamiseksi on tehtävä lainsäädännöllisiä muutoksia.

Päivittäisessä arjessa riittää tekemistä huomattavasti pienemmissäkin asioissa. Minulle soitti hiljattain eräältä koululta henkilö, joka halusi tukea tilanteeseen, missä hän keskusteli lapsen kanssa kiusaamisesta. Lapsi oli osallinen porukassa, joka nauroi ja pilkkasi toista lasta. Mietimme yhdessä keinoja käsitellä asiaa lasten kanssa.

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten usein toisia ihmisiä voi pilkata ja kohdella loukkaavasti hyvinkin julkisesti esimerkiksi mediassa. Usein huonoa käytöstä perustellaan huumorilla. Julkisuuden isommilta ja pienemmiltäkin staroilta vaaditaan kykyä sietää kaikenlaista saastaa ikään kuin kritiikkinä. Opeta nyt tässä sitten hyviä tapoja lapsille. On hyvä muistaa, että mielipiteen saa ilmaista, kunhan se ei loukkaa muiden oikeuksia. (Lapsen oikeuksien sopimuksen 12–13 artiklat)

Lapsen oikeuksien sopimuksen kolmannessa artiklassa sanotaan: ”Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.”

Mannerheimin Lastensuojeluliitto on osaltaan tehnyt työtä sen eteen, että kaikessa kunnallisessa, maakunnallisessa ja valtiollisessa päätöksenteossa otettaisiin käyttöön lapsivaikutusten arviointimenetelmä. Tutustu aiheeseen: https://www.mll.fi/kumppaneille/kuntayhteistyo/10-askelta-kohti-lapsiystavallista-kuntaa/

Lapsen oikeuksien puolustaminen on päivittäistä työtä. Sitä on tehtävä arkisella ihmisen tasolla, kansallisella tasolla ja maailmanlaajuisesti.

On siis täysi syys viettää Lapsen oikeuksien päivää! 20.11. on liputuspäivä. Liputetaan lapsille ja lapsen oikeuksille.

Kaija Reiman-Salminen