Lapsen oikeuksista on pidettävä kiinni

Marraskuun 20. päivänä vietetään lapsen oikeuksien päivää. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus on sopimusvaltioita velvoittava ihmisoikeussopimus. Sopimus on ollut lain tasoisena voimassa Suomessa vuodesta 1991.

Yleisesti voimme todeta, että lasten hyvinvointi on lisääntynyt ja voimme olla hyvillämme siitä, miten lasten ja perheiden asioita ja elinoloja on voitu parantaa vuosien saatossa. Meillä menee hyvin.

Lähemmin tarkasteltuna yksilötasolla on paljon sellaisia asioita, joissa meillä riittää tehtävää toiminnan, palveluiden, päätöksenteon ja lapsen oikeuksien osalta.

Maailmanlaajuisesti 12 miljoonaa tyttöä päätyy naimisiin alle 18-vuotiaana, osa jopa alle 10-vuotiaana.

Suomenkaan lainsäädännön poikkeuslupamenettely ei turvaa riittävästi lapsen oikeuksia eikä ole sopusoinnussa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa.  Vuosien 2010 ja 2016 välillä Suomessa myönnettiin 119 poikkeuslupaa. Noin 80 % poikkeusluvan saaneista oli alaikäisiä tyttöjä, toisen osapuolen ollessa lähes poikkeuksetta täysi-ikäinen aikuinen. Ongelmallista näiden poikkeuslupien myöntämisessä on mm. se, että lupa myönnetään papereiden perusteella kuulematta ja näkemättä osapuolia.

Lapsen oikeuksien turvaamiseksi on tehtävä lainsäädännöllisiä muutoksia.

Päivittäisessä arjessa riittää tekemistä huomattavasti pienemmissäkin asioissa. Minulle soitti hiljattain eräältä koululta henkilö, joka halusi tukea tilanteeseen, missä hän keskusteli lapsen kanssa kiusaamisesta. Lapsi oli osallinen porukassa, joka nauroi ja pilkkasi toista lasta. Mietimme yhdessä keinoja käsitellä asiaa lasten kanssa.

Olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten usein toisia ihmisiä voi pilkata ja kohdella loukkaavasti hyvinkin julkisesti esimerkiksi mediassa. Usein huonoa käytöstä perustellaan huumorilla. Julkisuuden isommilta ja pienemmiltäkin staroilta vaaditaan kykyä sietää kaikenlaista saastaa ikään kuin kritiikkinä. Opeta nyt tässä sitten hyviä tapoja lapsille. On hyvä muistaa, että mielipiteen saa ilmaista, kunhan se ei loukkaa muiden oikeuksia. (Lapsen oikeuksien sopimuksen 12–13 artiklat)

Lapsen oikeuksien sopimuksen kolmannessa artiklassa sanotaan: ”Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.”

Mannerheimin Lastensuojeluliitto on osaltaan tehnyt työtä sen eteen, että kaikessa kunnallisessa, maakunnallisessa ja valtiollisessa päätöksenteossa otettaisiin käyttöön lapsivaikutusten arviointimenetelmä. Tutustu aiheeseen: https://www.mll.fi/kumppaneille/kuntayhteistyo/10-askelta-kohti-lapsiystavallista-kuntaa/

Lapsen oikeuksien puolustaminen on päivittäistä työtä. Sitä on tehtävä arkisella ihmisen tasolla, kansallisella tasolla ja maailmanlaajuisesti.

On siis täysi syys viettää Lapsen oikeuksien päivää! 20.11. on liputuspäivä. Liputetaan lapsille ja lapsen oikeuksille.

Kaija Reiman-Salminen

 

Advertisements

Hyvää isänpäivää

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tampereen osasto käynnisti 24 vuotta sitten isyysvalmennusryhmät. Silloin asiaa ihmeteltiin, sille hiukan hymyiltiin, asiaa epäiltiin ja jotkut jopa ärsyyntyivät siitä, että miksi sitä pitää isien kanssa vanhemmuudesta puhua. Jotkut ajattelivat vahvasti, että äitiys ja äiti ovat lapsen tärkein vanhempi.

Miesten innostus ja aktiivisuus löi meidät kaikki ällikällä. Jopa maikkarin kymppiuutisten loppukevennykseen haastateltiin isyysvalmennuksemme osallistujia. Niihin aikoihin yleiseen keskusteluun alettiinkin ottaa enemmän myös isäpuhetta.

Nyt puhumme yhdenvertaisesta vanhemmuudesta. Faktaa on, että isät ovat aktiivisia, osallistuvia vanhempia, joille naiset, äidit ovat oppineet myös antamaan tilaa.

Asenteiden muuttuminen on muuttanut myös kieltämme, tapaamme puhua ja toimia. Enää emme tarjoile pelkästään äiti- lapsi -ryhmiä vaan yhä useammin vanhempi  –lapsi ryhmiä. Äidistä tai isästä puhutaan vanhempana.

Olemmeko sitten tasavertaisia ja mitä sillä tarkoitetaan? Keskustelu jatkuu. Yhä monimuotoisempien perheiden näkökulmat ovat myös laajentaneet keskustelua uusiin näkökulmiin.

Tämän päivän perhevalmennukset mahdollistavat molempien vanhempien osallisuuden heidän valmistautuessaan yhteen elämän kohokohtaan, lapsen syntymään. MLL Tampereen osaston ”Parista perheeksi – matkalla vanhemmuuteen –illat” tuottavat meille jatkuvasti sitä tietoa, että tärkeää tukea molempia vanhempia. Alusta asti tuetaan yhteistä vanhemmuutta. Iltojen antia on myös se, että opitaan sanoittamaan omia toiveita, odotuksia ja myös huolia tai pelkoja. Puhumalla parannetaan parisuhdetta.

Elämä ei aina kuitenkaan suju kuin unelmissa.

Lapsen näkökulmasta on tärkeää, että hän saa rakastaa vanhempiaan. Molempia vanhempiaan.

Isänpäivän kynnyksellä haluan nostaa esille myös sen, että silloinkin, kun parisuhde päättyy, vanhempien tiet eroavat, se ei saa merkitä lapsen kannalta toisen vanhemman vanhemmuuden päättymistä. On äärimmäisen tärkeää antaa lapselle lupa rakastaa, välittää, kaivata. Ja että lapsi saa sen myös ilmaista ja näyttää.

Omassa lapsuudessani isänpäivänä tärkeää oli antaa isälle itse tehty kortti. Aamukahvi katettiin normaalia juhlavammin ja jännityksellä odotettiin, ettei isä vaan herännyt ennen kuin kaikki oli valmista. Vihdoin äidin johdolla marssimme makuuhuoneeseen: ”Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan paljon onnea isä, paljon onnea vaan.”

Hyvää isänpäivää!

Kaija Reiman-Salminen

toiminnanjohtaja

MLL Tampereen osasto

Kerro satu!

Kuluneen viikon keskiviikkona vietettiin kansainvälistä YK:n päivää. Yhdistyneet kansakunnat on maailmanlaajuinen hallitusten välinen yhteistyöjärjestö, jonka tehtävä on edistää mm. rauhaa ja ihmisoikeuksia. YK:n piirissä laadittu Lapsen oikeuksien sopimus on valtioita sitova ihmisoikeussopimus, joka on astunut voimaan 29 vuotta sitten, marraskuun 20. päivänä. Kyseisenä päivänä vietetään vuosittain lapsen oikeuksien päivää, tänä vuonna teemanaan osallisuus. Lapsen oikeuksien sopimuksen 12. ja 13. artiklassa puhutaan lapsen oikeudesta näkemyksensä ja mielipiteensä ilmaisuun sekä kuulluksi tulemiseen. Kuluneella viikolla osallisuuden teemaa ja kuulluksi tulemista avattiin sadutuksen näkökulmasta, kun Laivapuiston perhetalolla kokoonnuttiin koulutusiltapäivään kuulemaan kasvatustieteen tohtoria, professori Liisa Karlssonia. Yksi tärkeä iltapäivässä esiin noussut kysymys oli se, annammeko oikeastaan tilaa sille, mitä lapsi oikeasti haluaa kertoa, vai keskitymmekö paljolti siihen mitä aikuinen haluaa kuulla.

Miltä tuntuu, kun oma ääni hukkuu hälyn alle? Entä kun viestiyhteys katkeaa tai sanoman sisältö muuttuu matkalla viestijältä kuulijalle? Aikuisten ja lasten tavat ajatella ja toimia ovat erilaiset ja siksi sanoman välittäminen voi osoittautua toisinaan haastavaksi. Mielipiteen julki lausuminen ei auta, jos asia jää ilmaan kaikumaan, ilman yksiäkään kuulevia korvia. Silloin kuulluksi tulemisen sijaan ulkopuolisuuden tunne valtaa helposti alaa. Teemaa pohdittiin Liisa Karlssonin koulutusiltapäivässä myös maahanmuuttajalasten näkökulmasta. Miten paljon ulkopuolisuuden tunnetta lisää se, jos muutenkin mutkikkaaseen viestintään omat kiemuransa tuo vieras kieli ja ympäristö?

Sadutus on hyvä keino löytää selkeä linkki kuulijan ja kertojan välille. Menetelmä on yksinkertainen ja sopii monenlaisiin tilanteisiin. Ajatuksena on antaa sadutettavalle mahdollisuus tuoda omia ajatuksiaan julki, samalla kun kertomuksen kirjaaja syventyy aktiiviseen läsnäoloon ja kuunteluun. Kertojan kokemus- ja ajatusmaailma voi avautua sadutuksen kautta kuulijalle aivan uudella tavalla. Sadutuksessa myös hierarkiset valtasuhteet tasavertaistuvat, eikä tämä dialoginen tapahtuma millään tavoin arvioi kertojaansa. Sadutus voi olla kertaluontoista, mutta säännöllinen sadutus tuottaa paremmin tietoa ja kasvattaa mm. kertojan itseluottamusta omien ajatusten esiintuomisen kautta. Liisa Karlsson toi puheessaan esiin sen, että toisin kuin monet asiat arjessa, sadutus ei vie aikaa vaan antaa sitä.

Antakaamme siis toisillemme aikaa sadutuksen muodossa. Aloittaa voi yksinkertaisesti ottamalla käden ulottuville kynän ja paperia, ja kertomalla sitten sadutettavalle simppelin sadutusohjeen:

”Kerro satu tai tarina.

Kirjaan sen juuri niin kuin sen minulle kerrot.

Lopuksi luen tarinasi ja voit muuttaa tai korjata sitä, mikäli haluat”

Sadutusohjeita eri kielillä löytyy täältä.

 

Essi Pakarinen, monikulttuurisen ystävä- ja perhetyön koordinaattori

MLL Tampereen osasto

LAPSELLA ON OIKEUS MOLEMPIIN VANHEMPIINSA MYÖS ERON JÄLKEEN

Alakouluikäinen tyttö kävelee keskustan sivukadulla isänsä vieressä ja vilkaisee isäänsä hymyillen kantaen toisessa kädessään patonkia ja toisessa kädessään muovipussissa suklaajäätelöpakettia.  Hän on saanut valita iltapalaherkut kaupasta. Isän kävely on vähän hankalaa, kun hän joutuu käyttämään kyynärsauvaa nuljautettuaan nilkkansa. Isällä on muovikassi vapaassa kädessään ja ostosten oranssiset tarjouslaput kuultavat muovikassin läpi. Isää mietityttävät tytön äidin hetki sitten kotitalon alaovella sanomat moitteet siitä, ”kun et sinä koskaan hanki tytölle mitään etkä anna edes viikkorahaa”. Mistä ihmeestä hän rahaksi muuttuisi? Hyvä, että pystyy elatusmaksun maksamaan joka kuukausi. Ja onko se raha ja tavara niin tärkeää, kun heillä on mukavaa tytön kanssa muutenkin. Käydään metsäkävelyillä ja pelataan Afrikan tähteä. Se on tytön lempipeli ja aina välillä hän antaa tytön tarkoituksella voittaa, että tälle tulee hyvä mieli.

Monet vanhemmat ovat erotilanteessa ymmällään ja hädissäänkin uuden tilanteen edessä. Mikä kaikki muuttuu elämässä, mitä asioita pitää hoitaa ja järjestää uudella tavalla. Kaikkien perheenjäsenten elämä mullistuu ja kaikki menettävät erossa jotakin. Vanhempien ero vaikuttaa tietenkin myös lapsiin ja sen vuoksi vanhempien täytyy omasta kriisistään huolimatta kyetä huomioimaan lapsia erityisellä tavalla. Lapsen täytyy voida luottaa siihen, että molemmat vanhemmat säilyvät hänen elämässään vanhempien erosta huolimatta. Pienen lapsen huolenaiheet voivat aluksi olla hyvin konkreettisia: häntä voi askarruttaa, missä kotoa pois muuttava vanhempi nukkuu ja kuka tästä pitää huolta. Jos vanhemmat eivät kerro lapselle miten tämä tulee tapaamaan toista vanhempaansa eron jälkeen, lapsi voi pelätä, ettei hän tapaa tätä enää ollenkaan, kun tämä muuttaa pois yhteisestä kodista.

Lapsella on myös oikeus säilyttää myönteinen käsitys kummastakin vanhemmastaan riippumatta siitä, mitä vanhemmat toisistaan erotilanteessa ajattelevat. Lapselle on hyvä kertoa miksi vanhemmat erosivat ja on hyvä myös korostaa sitä, että lapsi voi edelleen olla läheinen myös muualla asuvan vanhemman kanssa, vaikka vanhemmat eivät keskenään enää tulekaan toimeen. Yksiselitteisesti paras asia, minkä vanhemmat voivat lapsensa parhaaksi tehdä, on lopettaa riitely. Myös itseään ajatellen vanhemmat voivat nähdä erossa mahdollisuuden ”sulkea riitelyn ovi takanaan”.

MLL Tampereen osaston eropalveluissa on juuri paraikaa meneillään kuuden Eron edessä -illan sarja. Syyslomaviikon jälkeen 23.10. klo 17.30-19.30 on vuorossa erityisesti miehille suunnattu ilta otsikolla Miehenä ja isänä eron edessä. Mikä erokriisissä on normaalia ja mikä ei? Mikä auttaa? Miten ero muuttaa isyyttä? Lämpimästi tervetuloa niin isät kuin äiditkin.

Anne Haring, perhetyön koordinaattori

MLL Tampereen osasto

(Uuden) ihmisen kohtaaminen on aina jännittävää

Ihmisyyteen liittyy tarve kuulua johonkin, tarve tulla kuulluksi, tarve olla vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Vuorovaikutukseen tarvitaan vähintään kaksi ihmistä. Ihminen voi kasvaa omaksi itsekseen ainoastaan toisten ihmisten avulla. 

Tämän ihmisyyden perusajatuksen me kaikki omaksumme jo lapsena. Jos meillä käy onni, opimme että ympärillämme oleviin ihmisiin voi luottaa ja he ovat turvallisia. Saamme kasvaa ja kehittyä turvallisessa ja arvostavassa ilmapiirissä. Meille myös opetetaan lapsena kohtaamisen perusteet: Muista tervehtiä, muista sanoa kiitos, ole ystävällinen ja muista hymyillä.  Kun olemme tarpeeksi vanhoja, viimeisenä ohjeena ennen ovesta ulos astumista kuuluu:

” Vieraille ei saa puhua!”  

Näen tämän kaiken sarjakuvamaisena päässäni. Viimeisessä ruudussa lapsi seisoo oven ulkopuolella hämmentynyt ilme kasvoillaan ja miettii, että miten hän tämän kaiken nyt hoitaa. Kuka on tuttu ja kuka on vieras? Voiko kaverin äidille puhua, jos häntä ei ole ennen tavannut? Voiko harrastuskaverille sanoa ”moi”, kun ei tiedä hänen nimeään? Miksi vieraille ei saa puhua!?!

Me emme saa tietää, miten lapsi olisi hoitanut tilanteen vaan joudumme jokainen omassa päässämme pohtimaan, miten tarina jatkuu. Sen me tiedämme, että lapsen maailmassa tilanne on varmasti jännittävä. Jännittävä -sanan synonyymejä ovat mm. kiehtova, innostava, mielenkiintoinen, pelottava ja hermoja raastava. Jännittävä sana saa siis monia merkityksiä ja aiheuttaa monenlaisia tunteita riippuen tilanteesta ja ihmisestä. Toisen innostava ja kiehtova voi olla toisen pelottava tai jopa hermoja raastava. Näistä lähtökohdista sitten kohtaamme toisen, meille ehkä vieraan ihmisen.

Sitten esimerkki eräästä kohtaamisesta: Ystäväni kertoi tarinan, jossa hän tapasi lapsen ja äidin hississä. Hiljaisen ja hieman kiusallisen hissimatkan sijaan lapsi oli heti ystäväni astuessa sisään kysynyt hymyillen: ”Hei! Mihin kerrokseen sinä olet menossa, minä voin painaa nappia”. Sitten hän oli kertonut, miten äiti oli luvannut viedä hänet huomenna huvipuistoon ja kysyi ystäväni suunnitelmia. Hissin saavuttua perille mukavasta jutustelusta lumoutuneena ystäväni oli toivottanut lievästi kiusaantuneen oloiselle äidille ja upeat kohtaamisen taidot omaavalle lapselle kivaa huvipuisto päivää. Tähän lapsi vastasi hymyillen: ”Kiitos, voi kuinka ystävällistä”.

Tämä lyhyt kohtaaminen teki ystävääni unohtumattoman vaikutuksen. Arkipäivän kohteliaisuus nostaa hymyn huulille poikkeuksetta. Toivottavasti tämä äiti ei sanonut lapselleen hissin ovien sulkeuduttua, että ”kaikki eivät tykkää, että heille puhutaan”. Toivottavasti tämä sukupolvi osaltaan murtaa Suomessa aika ajoin vallitsevaa kohtaamattomuuden kulttuuria, sillä tutkimusten mukaan juuri arjen kohtaamiset ja kuulumisten kyselyt ovat yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin ylläpitäjistä.

MLL Tampereen osastolla tapahtuu vuosittain arviolta noin 40 000 kohtaamista. Tällaiseen kohtaamisten määrään mahtuu monenlaisia ihmisiä, monenlaisia tilanteita, monenlaisia ilmeitä ja katseita sekä ennen kaikkea monenlaisia jännittäviä asioita. Kuinka kiehtovaa ja kuinka monta mahdollisuutta oppia joka päivä jotain uutta, myös omasta itsestä. Jokainen näistä kohtaamisista on tärkeä ja merkityksellinen. Kohtaamisen kestolla ei ole väliä vaan sillä tunteella, jonka kohtaaminen meihin jättää. Tunsinko oloni tervetulleeksi, tulinko kuulluksi ja tulinko huomatuksi. 

Jännittävä -sanan vastakohtia ovat mm. tylsä, tavanomainen ja yksitoikkoinen. Nämä sanat eivät sovi ihmisen kohtaamiseen. Nautitaan siis kohtaamisten jännittävyydestä.

Piia Savio, koordinaattori

MLL Tampereen osasto

”Läsnäoloa nyt ainakin” – ajatuksia vapaaehtoistyöstä

Vapaaehtoisten perehdytysilta on alkamassa ja Laivapuiston perhetalo on täyttynyt ihmisistä, jotka haluavat kuulla lisää MLL Tampereen osaston vapaaehtoistyön mahdollisuuksista. Salissa istumapaikoilleen järjestyy yli kolmikymmenpäinen joukko motivoituneita uusia vapaaehtoisia, kukin valmiina antamaan oman panoksensa toimintaan, yhteiseksi hyväksi. Juuri ennen tilaisuuden alkua keskustelen erään vapaaehtoistyöstä kiinnostuneen henkilön kanssa. ”Jotenkin tahtoisin olla hyödyksi”, hän sanoo. Hän pohtii hetken omaa rooliaan vapaaehtoisena ja miettii mitä hän roolissaan voisi tarjota. ”No läsnäoloa nyt ainakin”, hän toteaa sitten. Tulemme yhdessä siihen päätelmään, että oli tehtävässä kyse mistä tahansa, toisen ihmisen kohtaaminen, läsnäolo, lienee usein tavalla tai toisella vapaaehtoistoiminnan ytimessä.

Kerhoaamuna puistoon saapunut eräs nelivuotias istuu suoraan keinuun odottamaan kerhomummon saapumista. Vain kerhomummo osaa antaa keinuvauhdit, joissa varpaat ulottuvat melkein pilviin asti

Koulussa eräs takapulpetissa istuva tuskailee, kun hiirenhännän virkkaaminen ei suju oikein ollenkaan, eikä opettajakaan ehdi kunnolla neuvoa. Kouluvaari tuo kohtaamisen avulla helpotusta herkästi liian suureen mittakaavaan äityvään epäonnistumisen tunteeseen.

Suomeen kolme vuotta sitten muuttaneen perheen äiti ei ole löytänyt luontevaa väylää tutustua suomen kielisiin ystäviin. Ystävätoiminnan kautta löytyy suomea puhuva ikätoveri, jonka kanssa nauretaan jo alkutapaamisella yhdessä, aivan kuin olisi tunnettu kauankin.

Vapaaehtoisen tarjoama tavallinen läsnäolo on usein erityisen merkityksellistä. Vuorovaikutuksessa läsnäolo muodostuu tärkeäksi niin vastaanottajalle kuin vapaaehtoiselle itselleenkin. Vastavuoroisuuden, uusiin ihmisiin tutustumisen ja hyödylliseksi itsensä kokemisen lisäksi, vapaaehtoistyö tarjoaa mahdollisuuden mm. mielekkääseen tekemiseen sekä jatkuvaan uuden oppimiseen. Vapaaehtoiset kertovat usein saavansa toiminnasta itselleen hyvin paljon, mutta vapaaehtoistyön merkitys on myös laajassa mittakaavassa kallisarvoinen. MLL Tampereen osastolla vuosittain noin 300 vapaaehtoista toimii ammattilaisten rinnalla erilaisissa tehtävissä. Vapaaehtoisten panos on korvaamaton osa toimintaa.

Lue lisää laajoista vapaaehtoistyön mahdollisuuksista MLL Tampereen osastolla.

 

Essi Pakarinen, monikulttuurisen ystävä- ja perhetyön koordinaattori

MLL Tampereen osasto

 

Kulta-aika lapsuuden

Varhaislapsuus on intensiivistä kehityksen ja oppimisen aikaa. Me kaikki tiedämme, että keskeiset kehitykselliset muutokset tapahtuvat jo ennen kouluikää. Siksi se, mitä lasten elämässä tapahtuu tänä aikana, on merkityksellistä koko lapsen tulevalle elämälle.

Suomessa varhaiskasvatuksen asema on vahvistunut viime vuosina. Uudistuneen ja uudistumassa olevan varhaiskasvatuslain (2015) tavoitteet vastaavat pitkälti kansainvälistä tulkintaa siitä, että varhaiskasvatus on lasten oikeus. Laki koskee varhaiskasvatusta, jota annetaan päiväkodeissa, perhepäivähoidossa tai muuna varhaiskasvatuksena esimerkiksi kerhotoimintana.

Varhaiskasvatuksessa korostuu kunkin lapsen ainutlaatuisuus.  Jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Jokainen lapsi voi kasvaa omaan potentiaaliinsa. Varhaiskasvatuksessa leikki ja muut lasten aktiivista roolia vahvistavat tavat toimia, tutkia ja opetella ovat keskiössä. Pienten lasten oppiminen on kokonaisvaltaista ja sitä tapahtuu kaikkialla.

Pienten lasten kokemusmaailma on kuitenkin rajallinen, ehkä vain muutaman vuoden mittainen. Aikuisten, jotka toimivat lasten kanssa, tulee huolehtia siitä, että lapsilla on mahdollisuuksia osallistua sisällöltään rikkaaseen toimintaan ja saada monipuolisia kokemuksia ympäröivästä maailmasta ja sen ilmiöistä. Toiminnassa tulee olla paljon aikaa ja paikkoja, joissa lapsi voi näyttää, mitä lapsi osaa ja mikä hänelle on tärkeää. Mahdollisuus monipuoliseen vuorovaikutukseen ja sosiaalisten taitojen vahvistamiseen auttavat lasta toimimaan ryhmässä ja yhteisössä. Näitä taitoja pitäisi mahdollistaa ja vahvistaa niin päiväkodeissa, kerhoissa kuin perhepäivähoidossakin, etenkin silloin, kun yhteistä kieltä ei ole.

EU-komissio julkaisi muutama viikko sitten ehdotukset varhaiskasvatuksen laatusuosituksista. Esiin nostetaan lapsen kasvun ja oppimisen kannalta johdonmukaisesti etenevä jatkumo varhaiskasvatuksesta perusopetukseen ja sen perusta elinikäiselle oppimiselle. Tämän lisäksi tärkeänä pidetään, että varhaiskasvatus on kaikkien perheiden saatavilla niin fyysisesti kuin taloudellisesti. Tavoitteena EU:ssa on varhaiskasvatukseen osallistumisen lisääminen, sosiaalisen inkluusion vahvistaminen sekä monialaisen yhteistyön kehittäminen. Suosituksissa todetaan, että erityisesti vähäosaisten perheiden lasten osallistumisasteen lisäämisellä pystytään edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

MLL:n erinomainen työ perheille suunnatussa toiminnassa toteuttaa omalta osaltaan myös EU:n tavoitteita saatavuuden, osallistumisen ja sosiaalisen inkluusion näkökulmasta. Osallisuuden edistäminen MLL:n toimintaan eri ikäisten lasten ja heidän vanhempien osalta tukee niin pienen lapsen kuin heidän vanhempiensa kuulumista yhteisöön sekä tulemista kohdatuksi sellaisena kuin on. Uskon vahvistaminen positiiviseen tulevaisuuteen auttaa pienten lasten vanhempia toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla lasten hyväksi.

Loppuun sopiikin hyvin lauseet, jotka kollegani on joskus todennut: Suomalainen lapsi ansaitsee ympärilleen viisaat vanhemmat ja aikuiset, jotka ymmärtävät lapsuuden itseisarvoisen merkityksen. Aikuisia, jotka tukevat lapsen hyvinvointia ja kehitystä, pitävät yllä lapsen oppimisen iloa ja luontaista uteliaisuutta elämää kohtaan sekä luovat toivoa tulevaisuuteen.

Opetusneuvos Pia Kola-Torvinen, Opetushallitus