Kulta-aika lapsuuden

Varhaislapsuus on intensiivistä kehityksen ja oppimisen aikaa. Me kaikki tiedämme, että keskeiset kehitykselliset muutokset tapahtuvat jo ennen kouluikää. Siksi se, mitä lasten elämässä tapahtuu tänä aikana, on merkityksellistä koko lapsen tulevalle elämälle.

Suomessa varhaiskasvatuksen asema on vahvistunut viime vuosina. Uudistuneen ja uudistumassa olevan varhaiskasvatuslain (2015) tavoitteet vastaavat pitkälti kansainvälistä tulkintaa siitä, että varhaiskasvatus on lasten oikeus. Laki koskee varhaiskasvatusta, jota annetaan päiväkodeissa, perhepäivähoidossa tai muuna varhaiskasvatuksena esimerkiksi kerhotoimintana.

Varhaiskasvatuksessa korostuu kunkin lapsen ainutlaatuisuus.  Jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Jokainen lapsi voi kasvaa omaan potentiaaliinsa. Varhaiskasvatuksessa leikki ja muut lasten aktiivista roolia vahvistavat tavat toimia, tutkia ja opetella ovat keskiössä. Pienten lasten oppiminen on kokonaisvaltaista ja sitä tapahtuu kaikkialla.

Pienten lasten kokemusmaailma on kuitenkin rajallinen, ehkä vain muutaman vuoden mittainen. Aikuisten, jotka toimivat lasten kanssa, tulee huolehtia siitä, että lapsilla on mahdollisuuksia osallistua sisällöltään rikkaaseen toimintaan ja saada monipuolisia kokemuksia ympäröivästä maailmasta ja sen ilmiöistä. Toiminnassa tulee olla paljon aikaa ja paikkoja, joissa lapsi voi näyttää, mitä lapsi osaa ja mikä hänelle on tärkeää. Mahdollisuus monipuoliseen vuorovaikutukseen ja sosiaalisten taitojen vahvistamiseen auttavat lasta toimimaan ryhmässä ja yhteisössä. Näitä taitoja pitäisi mahdollistaa ja vahvistaa niin päiväkodeissa, kerhoissa kuin perhepäivähoidossakin, etenkin silloin, kun yhteistä kieltä ei ole.

EU-komissio julkaisi muutama viikko sitten ehdotukset varhaiskasvatuksen laatusuosituksista. Esiin nostetaan lapsen kasvun ja oppimisen kannalta johdonmukaisesti etenevä jatkumo varhaiskasvatuksesta perusopetukseen ja sen perusta elinikäiselle oppimiselle. Tämän lisäksi tärkeänä pidetään, että varhaiskasvatus on kaikkien perheiden saatavilla niin fyysisesti kuin taloudellisesti. Tavoitteena EU:ssa on varhaiskasvatukseen osallistumisen lisääminen, sosiaalisen inkluusion vahvistaminen sekä monialaisen yhteistyön kehittäminen. Suosituksissa todetaan, että erityisesti vähäosaisten perheiden lasten osallistumisasteen lisäämisellä pystytään edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

MLL:n erinomainen työ perheille suunnatussa toiminnassa toteuttaa omalta osaltaan myös EU:n tavoitteita saatavuuden, osallistumisen ja sosiaalisen inkluusion näkökulmasta. Osallisuuden edistäminen MLL:n toimintaan eri ikäisten lasten ja heidän vanhempien osalta tukee niin pienen lapsen kuin heidän vanhempiensa kuulumista yhteisöön sekä tulemista kohdatuksi sellaisena kuin on. Uskon vahvistaminen positiiviseen tulevaisuuteen auttaa pienten lasten vanhempia toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla lasten hyväksi.

Loppuun sopiikin hyvin lauseet, jotka kollegani on joskus todennut: Suomalainen lapsi ansaitsee ympärilleen viisaat vanhemmat ja aikuiset, jotka ymmärtävät lapsuuden itseisarvoisen merkityksen. Aikuisia, jotka tukevat lapsen hyvinvointia ja kehitystä, pitävät yllä lapsen oppimisen iloa ja luontaista uteliaisuutta elämää kohtaan sekä luovat toivoa tulevaisuuteen.

Opetusneuvos Pia Kola-Torvinen, Opetushallitus

Advertisements

Tapahtumia ja teemoja joka lähtöön

Erilaisia tapahtumia, tempauksia ja teemapäivä riittää ympäri vuoden. Niistä jokainen voi poimia itselleen sopivan ja mieleisen tavan lähteä liikkeelle yhdessä muiden kanssa. Tähän viikonloppuun osuu varsin mainio kokonaisuus liikuttamaan niin mieltä kuin kroppaakin.

Alkajaisiksi voi lähteä liikkeelle Unelmien liikuntapäivänä Helatorstaina 10.5. Näyttäisi siltä, että auringon lämpö ja valo tarjoaa upeat puitteet ulkoilulle. Tampereella on tarjolla useita kauniita ja mukavia puistoja ja ulkoilualueita, joissa voi liikkua myös ihan pienten lasten kanssa. Toivon hartaasti, että sinänsä tarpeellinen kaupungissamme meneillään oleva täydennysrakentaminen ei jätä alleen lasten leikkipuistoja.

On tärkeää, että rakentamisessakin arvioidaan toimenpiteiden vaikutus lasten ja perheiden mahdollisuuksiin leikkiä ja liikkua kodin, hoito- ja harrastuspaikkojen välittömässä lähipiirissä turvallisesti. Edelleen sydämeni sykkii epävarmuudesta Laivapuiston leikkikentän kohtalosta. Toivon päättäjillemme ymmärrystä ja tahtoa huomioida lapset myös tekojen tasolla.

Valtakunnallista Leikkipäivää vietetään lauantaina 12.5.2018. Leikki kuuluu meille kaikille eikä se rajoitu tähän yhteen päivään, vaikka erityisellä valtakunnallisella leikkipäivällä halutaankin nostaa esille leikin merkitys, ilo ja hyvää tekevä vaikutus. Valtakunnallinen leikkipäivä on monen eri tahon toteuttama tempaus ja Leikkipäivätapahtumia on eri puolilla Suomea. Meillä Laivapuiston perhetalossa otetaan jo varaslähtö ja pistetään leikiksi päiväkerholaisten kanssa auringon helliessä meitä Laivapuiston leikkikentällä.

Tutustu Leikkpankki.fi – sivustoon, jonne on kerätty mittava määrä eri teemoihin ja eri-ikäisille sopivia leikkejä. Pääset myös halutessasi kartuttamaan leikkipankin kokoelmaa mielessäsi olevalla leikillä. Leikkipankki on perustettu Suomen Kulttuurirahaston tuella ja tällä hetkellä pankissa on mittava määrä Mannerheimin lastensuojeluliiton tallentamia leikkivinkkejä. Tutustu ja innostu.

Omaan lapsuuteeni liittyi vahvasti perinteiset kotileikit. Viisivuotiaana sain joulupukilta vauvanuken, jolle annoin nimeksi Eija Kristiina. Naapurin Pirkko sai samana jouluna nuken, Seija Annelin. Toimimme toinen toistemme vauvanukkien kummeina. Nukkeleikeillämme oli monta muotoa. Intohimoisesti piirsimme paperinukkeja ja niille mitä ihanimpia vaatteita. Naapurustossa asui Anja-täti, joka oli taitava piirtäjä ja hän innostuikin usein tulemaan mukaan kanssamme paperinukketalkoisiin ja saimme todellisen paperinukkekokoelman. Myöhemmin kuvioon astuivat Barbiet, joilla leikin vielä pitkälti yli kymmenvuotiaana. Leikki on ollut minulle aina tärkeää sen eri muodoissaan. Leikki ja leikkimieli eivät katso ikää.

Mitäpä, jos nyt Äitienpäiväviikonloppuna yhdistäisimme nämä kaikki teemat ja ottaisimme perheen kesken aikaa leikkiä. Jaetaan yhteisiä leikkikokemuksia, muistoja ja keksitään uusia. Liikutaan yhdessä. Nyt on monta hyvää syytä iloita ja viihtyä toinen toistemme seurassa.

Kaija Reiman-Salminen, toiminnanjohtaja, MLL Tampereen osasto

äitienpäivä

Sanoja ja selityksiä – puhutaan empatiasta!

Kohtaan työssäni nuorten tunnetaitokoulutusten ja -tuokioiden ohjaajana paljon kyselyjä siitä, mitä erilaiset ominaisuudet tarkoittavat. Mitä tarkoittaa pidättyväinen? Entäpä levollinen tai ailahteleva? Paljon ajatuksia herättää kuitenkin se, kun nuori kysyy minulta, mitä tarkoittaa empatia. Tämän kysymyksen olen kohdannut niin alakoulujen ylimpien luokkien kanssa kuin yläkoulunkin puolella, luokissa ja esimerkiksi tukioppilasvierailuilla. Tuo kysymys koskettaa hyvin paljon ja saa minut aina palaamaan sen äärelle, kuinka tärkeää onkaan, että me aikuiset sanoitamme lapsille ja nuorille ilmiöitä sekä käsitteitä. Meidän on kuitenkin helpompi ymmärtää ja tunnistaa, sekä oppia sellaisia asioita, joille osaamme antaa nimen. Ja empatia todella on mielestäni sellainen käsite, taito, jonka arvon toivoisin jokaisen ihmisen tiedostavan.

Empatia ei kuitenkaan ole välttämättä helpoin selitettävä käsite, joka saattaa osaltaan aiheuttaa sen, että mieluummin puhumme vaikkapa toisen asemaan tai saappaisiin astumisesta. Erilaisia määritelmiä sekä käsityksiä empatiasta löytyykin ja niitä kahlatessa läpi välillä tuntuu, että miten tämän tosiaan tyhjentävästi edes selittäisi. Saatamme toisinaan myös ajatella, että minun pitäisi tietää asiasta enemmän, jopa kaikki, ennen kuin voin toiselle siitä kertoa. Tällöin aika käyttökelpoinen ratkaisu onkin yhdessä ihmettely. Asioihin voi tutustua yhdessä miettien ja ihmetellen, ilman pelkoa oikeasta ja väärästä vastauksesta.

Mitä se empatia sitten on? Sanana empatia vilkkuu hyvinkin tärkeiden taitojen kanssa samoilla sivuilla. Se liittyy muun muassa vuorovaikutustaitoihin, ihmissuhdetaitoihin ja tunnetaitoihin. Isoja asioita jokaisen elämässä. Itse olen tykästynyt aivotutkija Katri Saarikiven kuvaukseen, jossa on nähtävissä se, ettei empatia suinkaan ole vain ominaisuus tai persoonallisuuden piirre: ”–empatia on kokoelma erilaisia taitoja, sellaisia ajattelun taitoja, joiden avulla ymmärretään, miltä toisesta tuntuu, voidaan kokea toisten tunteita omina, ymmärretään miten toiset ajattelee ja tehdään hyviä tekoja muita kohtaan.” (MLL, Empatia netissä -Youtube -video)

Olen kerännyt ajatuksia empatiasta myös nuorilta, joita työssäni kohtaan. Monissa pohdinnoissa nousee esiin juuri toisen asemaan asettuminen ja ymmärrys siitä, miltä toisesta tuntuu. Siihen liitetään toisen tunteiden huomioiminen ja tulkitseminen, kuten myös oppimisen mahdollisuus. Ennen kaikkia omassa työssäni haluan tuoda esille juuri sitä, että pystymme monenlaisin harjoituksin, keskustelun ja oivalluksen avulla kääntämään huomioita kohti toisen näkökulmaa, tunnetiloja ja kokemusta. Nuorten kanssa mietimme esimerkiksi erilaisia kuvitteellisia tilanteita, joita sitten pohdimme yhdessä jokaisen tilanteessa esiintyneen henkilön kautta; tietoisesti pyrkien astumaan toisen asemaan.

Pyytäessäni nuoria pohtimaan, mitä empatia on, jäi yksi kuvaus erityisesti mieleen: ”Empatia tarkoittaa mielestäni jotain hyvää ja lämmintä.” Totta sekin.

 

MLL Tampereen osaston eropalvelut,

nuorisotyön koordinaattori Outi Ritari-Alho

 

Katri Saarikiven ajatuksia empatiasta erityisesti nettimaailmassa löydät Mannerheimin lastensuojeluliiton YouTube -videolta osoitteesta: https://www.youtube.com/watch?v=whF3OJuFvD4.

”Pajunkissan hento pää, iloisena pilkistää. Kevätsade ropsahdellen, kutittelee nenää nallen. Vesi puroon huuhtoutuu, on siis metsän huhtikuu”

Vielä lumi peittää maata ja suojaa kasveja kylmältä ja kolealta. Kevään merkit ovat kuitenkin jo läsnä.

Voi kuulla lintujen liverrystä, räystäät tippuvat, aurinko lämmittää, valon määrä lisääntyy. Ilmassa ja ihmisten puheissa on jo kesän odotusta. Oikeastaan aika ihanaa aikaa. Eikös sitä sanota, että matkalle lähtiessäkin parasta on valmistautuminen ja matkan odotus.

Kevät on täynnä juhlia. Nyt vietetään pääsiäistä, sitten olemmekin jo Vapussa ja valmistaudumme koulujen, päiväkotien, kerhojen ja harrastusryhmien kevätjuhliin ja päättäjäisiin. Tohinaa siis riittää.

Juhlapyhiin liittyy usein erilaisia perinteitä.  Perinteillä on merkitystä lapsen identiteetin rakentumisessa. Sukupolvien ketju on tärkeä osa meitä. Omien juurien tunteminen auttaa meitä ymmärtämään, miksi meillä toimitaan näin, miten juuri näihin ratkaisuihin on päädytty. Millaisia perinteitä haluat vaalia, millaista perintöä haluat muuttaa?

Varsinkin erilaisiin juhliin liittyy tapoja, joita toistamme. Tavat voivat saada vuosien saatossa uusia sävyjä ja muotoja.

Näin on käynyt omalla kohdallani. Tietyt traditiot pysyvät, mutta niiden sisältö on ajan myötä muovautunut.

Minun lapsuudessani Pitkäperjantaina ei kodin ulkopuolelle liikuttu, se oli varsin yleinen käytäntö monissa perheissä, vaikka siihen ei varsinaisesti mitään uskonnollista liittynytkään. Se oli todella pitkä perjantai, kun ei päässyt leikkimään naapurin Pirkon kanssa. Pääsiäisaterialla syötiin normaalia hiukan juhlavammin ja koti koristeltiin pajunkissoin, tipuilla ja muilla koristeilla.

Sittemmin perjantaipanna on perinteistäni poistunut, vaikka melko rauhassa otammekin. Vietämme sitä todellisena lepopäivänä. Aikanaan aviopuolisoni mukana pääsiäisateriallemme tuli lammas. Tervetullut uudistus.

Juttelin erään nuoren miehen kanssa ja hän sanoi, että hän ei tunnista omasta lapsuudenkodistaan oikein mitään perinteitä. Hän kuitenkin päätti, että kunhan hän perustaa perheen, niin hän haluaa ehdottomasti alkaa rakentamaan oman perheensä perinteitä. Hän koki, että perheen yhteiset tavat luovat turvaa ja yhteenkuuluvaisuutta.

Mikään ei meitä estä luomasta uusia tapoja. Sellaisia, jotka tuntuvat omassa kodissa hyviltä ja mieluisilta.

Luonto pitää kiinni perinteistään. Kevääseen liittyy vahvasti kasvun ihme. Kerhoissamme on lasten kanssa idätetty ohraa tuomaan kevään viherrys Pääsiäiseen. Odotan jo lumen sulamista, nurmikon vihertymistä, hiirenkorvia ja kevään ensimmäisiä leskenlehtiä. Ne tulevat varmasti, joka vuosi ja aina yhtä varmasti iloa tuottaen. Tätä vuodenaikojen kiertoa kannattaa lasten kanssa seurata ja ihmetellä.

Toivotan kaikille iloa kevätaikaan!

 

 Kaija Reiman-Salminen

Toiminnanjohtaja

MLL Tampereen osasto

Tukea lukemiseen

Mikä on lempisatusi lapsuudesta? Muistuuko mieleesi jonkun tietyn kirjan kansi? Tietty tarina, jonka tahdoit kuulla aina vain uudelleen, vaikka käänteet tiesit jo ulkomuistista? Kenen kanssa satua luettiin? Kenelle haluaisit lukea sen nyt?

Suuressa lasten yleisötapahtumassa eräs nuori, arviolta neljävuotias tapahtumakävijä ohittaa ilmapallot sekä askartelupöydän ja kävelee määrätietoisesti kohti toimintapisteemme nurkkaan tuotua kirjakoria. Hän tarkastaa valikoiman, nappaa yhden kirjoista ja kävelee luokseni ojentaen samalla kirjaa minulle. Sen enempää ei tarvita, tehtävänjako on selvä. ”Luetaanko?” kysyn vielä, ikään kuin asian lukkoon lyömiseksi. Kirjan valinnut nyökkää ja me istahdamme alas. Juuri ohitse kulkeva sisaruspari näkee meidän asettuvan toimintapisteelle tuotujen räsymattojen päälle lukuhetkeä varten ja liittyy seuraan. ”Hei mä tiiän tän!”, isosisko toteaa ja johdattaa pienempää veljeään kädestä pidellen lähemmäs. Kolmikko istuu keskittyneesti paikoillaan loppuratkaisuun saakka, kirjan kuvitusta tarkkaillen ja keskittyneesti kuunnellen, ympäröivästä hälystä ja ohitsemme kulkevista ihmisvirroista piittaamatta. Kirjan jälkeen jutellaan vielä hetki sukulaisista, joiden luokse pääsee junalla. Keskusteluteema valikoituu juuri kuullun tarinan innoittamana. Satuhetken päätteeksi yleisöni suuntaa kohti toimintapisteen reunoilla odottelevia vanhempiaan. Oho, kaikista hälyisen tapahtumahallin virikkeistä huolimatta perinteinen kirja ja jaettu lukuhetki pääsi nappaamaan huomion hetkeksi, mietin itsekseni yllättyneenä ja valtavan ilahtuneena.

Lukuhetket ovat arvokkaita varhaislapsuudesta lähtien. Ne kehittävät kielellisiä valmiuksia, monipuolistavat sanavarastoa, luovat pohjaa lukemaan oppimiselle, pohjustaen myös lukuinnostusta, lapsen halua tarttua kirjaan omaehtoisesti lukutaidon karttumisen myötä. Yhteiset tarinoiden parissa vietetyt hetket vahvistavat myös perheen keskinäisiä suhteita ja lisäksi tarinoista kumpuavien ajatusten ihmettely yhdessä kasvattaa lasta kohti kriittistä ajattelua. Lapsuudessa omaksutut lukemisen tavat vaikuttavat suuresti myöhemmän iän oppimiskykyyn ja lukutottumuksiin. Yllä vain muutama esimerkki ääneen lukemisen moninaisista suotuisista vaikutuksista.

Digiajan tieto on pirstaleista ja tietotulvassa luoviminen vaatii sujuvaa ja analyyttista lukutaitoa. Lukutaidon merkitys on siis jopa aikaisempaa suurempi. Valitettavasti tästä huolimatta lukutaidon taso näyttää olevan matalampi kuin ennen. Pienet yhteiset luku- ja tarinointihetket toimivat arkipäivän tukena lukutaidon kehittämisessä.

Elämme monikielisessä ympäristössä. Tampereen alueella puhuttujen äidinkielten määrän lasketaan olevan noin 130. On tarpeellista tukea itselle läheisiä kieliä, kuten omaa valtakielestä poikkeavaa äidinkieltä, toisen vanhemman tai isovanhemman kieltä taikka muuta itselle syystä tai toisesta tärkeää, hyödyllistä, tai tunnetasolla arvokasta kieltä. Oman äidinkielen tunteminen sujuvasti toimii perustana myös vieraan kielen oppimiselle. Kielenoppijan, kuten vasta jokin aika sitten Suomeen muuttaneen ja uudessa kotimaassaan koulun aloittaneen lapsen tai nuoren, tulisi siis saada kielivirikkeitä kirjallisuutta lukien ja kuunnellen myös omalla äidinkielellään. Satuhetket kaikilla itselle tärkeillä kielillä antavat tukea kielen ja lukutaidon suotuisalle kehitykselle. Myös oman kieli- ja kulttuuriperinnön vaaliminen lorujen, tarinoiden ja muun sanankäytön avulla on arvokasta, auttaen omien juurien hahmottamisessa ja ymmärtämisessä.

MLL Tampereen osaston Koko maailman tarinateltassa pääsee osallistumaan toiminnallisiin tarinatuokioihin, kuuntelemaan tarinoita eri kielillä ja luomaan myös omia kertomuksia. Seuraa Tarinateltan matkaa ja aikataulua täällä.

 

Essi Pakarinen

Monikulttuurisen ystävä- ja perhetyön koordinaattori

MLL Tampereen osasto

Syödään yhdessä!

On tiistai ja Laivapuiston perhetalossa käy kuhina. Iloisia tervehdyksiä ja lasten riemua. Tänään on perhekahvila ja tilat valtaa vastapaistetun pullan ja juuri keitetyn kahvin tuoksu. Kahvila Messin puolella valmistaudutaan lounastarjoiluun.

Hyvät tuoksut houkuttavat ja vanhemmat käyvät jo kysymässä mitä tänään on ruokana. Ruoka on hyvää ja maustettu niin, että perheen pienimmätkin ruokailijat voivat sitä syödä.

Kahvila Messi on hyvin suosittu kohtaamispaikka perheille. Heistä on mukavaa päästä ruokailemaan valmiiseen pöytään. Ilolla saamme seurata lapsia jotka syövät lounaan reippaasti ja käyvät meitä kiittämässä, ennen kuin rientävät leikkimään. Yhdessä syöminen ja kauniiden pöytätapojen opettelu on osa perheiden ruokailua. Vanhemmat keskustelevat perheen ruokailutottumuksista ja jakavat vinkkejä syömiseen.  Kuulen myös jonkun kertovan, että hänen lapsensa ei ole juurikaan syönyt salaattia, mutta nyt lounaaseen kuuluvan salaatin lapsi popsii pikkuhaarukalla muiden esimerkkiä seuraten.  Lapsesta tuntuu turvalliselta maistella uusia makuja tuttujen ja turvallisten aikuisten kanssa. Me vanhemmat olemme siinä parhaita esimerkkejä.  Kannustetaan lapsia maistelemaan erilaisia ruokia ja hyväksytään myöskin se, että emme aina tykkää samoista mauista.  Makuaistimme kyllä kehittyy ajan myötä. Toisto on paras keino totuttautua uusiin makuihin.

Helsingin yliopiston Professori Hely Tuorilan mukaan lasta ei pidä pakottaa ja patistaa maistamaan. Jos ruokaa on täytynyt maistaa vasten tahtoaan, se ei maistu yhtä hyvältä kuin ruoka, johon saa tutustua omin ehdoin, ja koko tilanne leimautuu kielteisesti.

Anna lapsien vaikuttaa valintoihin ja suunnitelkaa yhdessä mitä syödään. Nuorin lapseni, 11-vuotta, toivoi syntymäpäiväjuhlillaan tarjottavan sushia. Kysyin, että tarkennatko mitä kaikkea haluaisit tarjottavan. Makeja joihin käytetään kurkkua ja porkkanaa, hän vastasi. Kyllä, näitä me sitten teemme yhdessä ja tarjoamme vieraillekin.

Aina ruoan ei tarvitse olla kaikille tuttua ja turvallista.

Ottakaa lapset mukaan ruoan valmistukseen taitojensa mukaan.

Vanhoja kuvia katsoessani huomasin, että aika monessa kuvassa lapset ovat olleet keittiössä valmistamassa niin synttärikakut kuin pilkkomassa salaattiainekset.

Pöydän kattaminen kauniisti ja ruoan esille tuominen lisää syömisen nautintoa. Ottakaa lapset tähänkin mukaan. Samalla kun syömme yhdessä voimme opetella kauniita pöytätapoja. Näitä jo kotona opittuja taitoja hyödyntäen on kiva lähteä koko perheen kanssa vaikkapa ravintolaan syömään.

Syödään yhdessä oli Suomi 100- vuotta teema. Syömmekö riittävän usein yhdessä?

Omasta kokemuksesta tiedän, että aina ei ole mahdollista syödä yhtä aikaa koko perheen kanssa. Aikatauluttaminen arjen kiireen keskellä on joskus vaikeaa.  Lasten harrastukset osuvat arkena useimmiten ilta-aikaan joka rajoittaa yhdessä ruokailua.  Tärkeää on kuitenkin niinä hetkinä kun syömme yhdessä, että keskitymme vain toisiimme ja voimme rauhassa vaihtaa päivän kuulumisia. Unohtakaamme pöydästä silloin puhelimet ja muut älylaitteet!

Yhdessä syömisellä on monia hyviä vaikutuksia. Se on luonteva tapa saada ihmisiä yhteen niin perheen kuin ystävienkin kesken.

Nautinnollisia, iloisia ja rentoja hetkiä ruokapöytiin!

 

Jatta Komu

MLL Tampereen osasto

Perhetalon ohjaaja

Kehu päivässä pitää hymyn huulilla

Yllä oleva oli viime syksynä Pirkkalainen-lehden kesätoimittajan kolumnin otsikko. Kolumnissaan hän kirjoitti siitä, kuinka positiivisesta palautteesta saa hyvän mielen. Ja hyvän mielen myötä se hymykin nousee huulille. Hän oli asettanut tavoitteekseen sanoa joka päivä ainakin yhden positiivisen kommentin tai kehun. Samalla hän heitti ilmaan kysymyksen, voisitko sinä tarttua haasteeseen.

Kolumni jäi mieleeni ja aika ajoin olen pysähtynyt sitä miettimään. Taas helmikuisen ystävänpäivän aikaan juttu nousi mieleeni. Olenko muistanut kehua, antaa positiivista palautetta perheelle, ystäville, työkavereille? No jos ihan rehellinen olen niin en varmasti riittävän usein. Kuinka helposti arjen kiireen keskellä asia unohtuu. Tulee helposti purnattua ihan mitättömistäkin asioista ja moni hyvä asia saattaa jäädä huomaamatta.

Myös työssäni kehu päivässä on erittäin hyvä ohjenuora. Lasten kanssa olisi ja on erityisen tärkeätä huomata hyvä lapsessa ja myös kertoa se hänelle. Kuinka paljon parempaan lopputulokseen pääseekään antamalla positiivista palautetta ja kannustamalla, kuin kiinnittämällä negatiiviisiin asioihin liikaa huomiota.  Lapsen kanssa on tärkeätä olla aidosti läsnä, kuunnella lasta ja antaa lapselle tunne, että juuri hän on tärkeä. Kun lapsi oppii, että häntä kuunnellaan, hän saa turvallisuuden tunteen ja itseluottamus kasvaa.

Tuo läsnäolo, kuuntelu ja positiivinen kannustus hyvään lopputulokseen pääsemiseksi pätee kyllä ihan yhtä hyvin meihin aikuisiinkin. Kuinka paljon paremmin kaikki sujukaan, kun saat positiivisia kommentteja, oli tehtävä sitten mikä hyvänsä.

Nyt haastankin sinut huomaamaan hyvän ympärilläsi. Otetaanko tavoitteeksi kehua ainakin yksi ihminen päivässä loppuvuoden ajan. Ja jos loppuvuosi tuntuu liian pitkältä ajalta, pilkotaan se osiin. Aloitetaan viikosta ja jos se onnistuu, muutetaan se kuukaudeksi ja lisätään aina kuukausi ja näin päästään toivottavasti vuosi loppuun. Kun tämä vuosi harjoitellaan niin ehkä kehu päivässä jääkin tavaksi, toivotaan.

Jos haaste tuntuu vaikealta, voit aloittaa hymyllä. Hymy saa aina aikaan toisen hymyn. Ja kun sitkeästi jaksamme hymyillä, on ympärillämme pian paljon enemmän hymyileviä kasvoja kuin mutrusuita.

Eli hymyillään kun tavataan!

 

Tarja Rajala

Lapsi- ja perhetyön ohjaaja

MLL Tampereen osasto