Avoin varhaiskasvatus osana suomalaista lastenhoito- ja varhaiskasvatuskulttuuria

Suomalainen lastenhoito- ja varhaiskasvatuspolitiikka on erityinen. Meillä yhteiskunta tukee hyvin moninaisia lastenhoitomuotoja. Kunnallinen päivähoito on universaali palvelu, lasten kotihoidon tuella tuetaan informaaleja hoitoratkaisuja, kuten kotihoitoa ja yksityisen hoidon tukea on mahdollista saada, jos perhe ostaa lastenhoitopalvelunsa markkinoilta tai palkkaa yksityisen hoitajan.

Suomi edustaakin lastenhoito- ja varhaiskasvatuspolitiikkansa osalta eräänlaista hoivan sekataloutta: julkisen palvelutuotannon ohella myös kotihoito ja yksityiset palvelut ovat verovaroin tuettuja. Tämä lisäksi monet kunnat maksavat omia lastenhoidon lisäetuja. Lasten kotihoidon tuen kuntalisät ovat näistä ehkä tunnetuimpia: noin joka viides kunta maksaa kuntalaisilleen lasten kotihoidon lisäetuutta. Yksityisen hoidon kuntalisä on kunnallisista lisäeduista kuitenkin kaikkein yleisin: lähes puolet kunnista maksaa kyseistä tukea. Yksityistä palvelutuotantoa on alettu tukea myös palveluseteleillä. Vuonna 2016 palveluseteleitä maksoi joka viides kunta.

Lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen kysymykset sijoittuvat moninaisten tukien ja palvelujen kentälle. Myös perheiden arjessa tekemät ratkaisut ovat moninaisia. Vaikka kunnallinen päivähoito on työssäkäyvien perheiden keskeisin lastenhoitomuoto, lähes puolet alle kolmivuotiaista lapsista on meillä lasten kotihoidon tuen piirissä. Kotihoito on yllättävän yleistä myös yli kolmivuotiaiden lasten keskuudessa. Erityisesti tilanteissa, joissa perheen nuorimmasta lapsesta maksetaan lasten kotihoidon tukea, perheen muut alle kouluikäiset sisaruksista ovat pääsääntöisesti kotihoidossa. Tämän rinnalla yksityisten palvelujen käytöstä on tullut kasvava trendi.

Suomalainen lastenhoito- ja varhaiskasvatuspolitikka tunnistaa moninaisia hoiva- ja kasvatustarpeita. Järjestelmäämme myös kritisoidaan. Vahvistuvana kritiikkinä on ajatus siitä, että nykyisellään se ei tunnista lasten yhtäläistä oikeutta varhaiskasvatukseen. Karrikoidusti voi esittää, että meillä oikeus varhaiskasvatukseen on vain niillä lapsilla, jotka jo ovat palvelujen piirissä. Kotihoidossa olevilla lapsilla ei ole lakisääteistä oikeutta ammatillisesti ohjattuun oppimiseen.

Toki käytännössä monet kotihoidossa olevat lapset osallistuvat erilaiseen kerho- ja leikkitoimintaan. Avoin varhaiskasvatustoiminta onkin monesti hyvin merkityksellistä niin itse lapselle kuin perheiden hyvinvoinnille. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tampereen osaston järjestämät lasten päiväkerhot ja perhekahvilat ovat oiva esimerkki pedagogisesti monipuolisesta ja vanhemmuutta vahvistavasta avoimesta varhaiskasvatustoiminnasta. Toiminta on myös integroitu osaksi Tampereen kaupungin ja Pirkkalan kunnan kuntalaisilleen tarjoamaa avointa varhaiskasvatusta palvelusetelisopimuksen myötä.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tampereen osaston tarjoama avoin kerhotoimita on onnistunut kokonaisuus. Se on osa kolmannen sektorin tekemää hyvinvointityötä, joka tukee vanhemmuutta, vahvistaa lasten oppimista ja tuottaa osallisuuden kokemuksia. Avoimella varhaiskasvatuksella voi siis olla paljon annettavaa kun pohdimme kotihoidossa olevien lasten varhaiskasvatustarpeita.

Avoimeen varhaiskasvatukseen ladataankin poliittisessa keskustelussa paljon toiveita. Jos kuitenkin haluamme, että avoin kerhotoiminta olisi väylä laajentaa kotihoidossa olevien lasten oikeutta varhaiskasvatukseen, meidän tulisi tietää tästä toiminnasta enemmän. Tällä hetkellä avoin varhaiskasvatus on hyvin kirjava kenttä. Toisinaan toimintaa järjestävät kunnat ja toisinaan kolmannen sektorin toimijat. Toisinaan toiminta on perheille maksutonta ja toisinaan ei. Emme myöskään tiedä, miten hyvin kerho- ja leikkitoiminta tavoittaa perheet tai miten hyvin toiminta on puolestaan perheiden saavutettavissa.

Avoin varhaiskasvatus on mitä suurimassa määrin asia, jota tulisi tutkia lisää. Meidän tulee myös aidosti pohtia, mikä on sen todellinen asema nykyisessä varhaiskasvatuspolitiikassa? Lisäksi on kysyttävä, miten avointa varhaiskasvatuskenttää tulisi kehittää, jos tavoittelemme lasten yhtäläistä oikeutta varhaiskasvatukseen? Samalla katse tulee suunnata avoimen varhaiskasvatustoiminnan lainsäädännöllisen pohjan vahvistamiseen.

Katja Repo

Tutkimusjohtaja, Tampereen yliopiston Lapsuuden, nuoruuden ja perheen tutkimuskeskus PERLA

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s