Kerro satu!

Kuluneen viikon keskiviikkona vietettiin kansainvälistä YK:n päivää. Yhdistyneet kansakunnat on maailmanlaajuinen hallitusten välinen yhteistyöjärjestö, jonka tehtävä on edistää mm. rauhaa ja ihmisoikeuksia. YK:n piirissä laadittu Lapsen oikeuksien sopimus on valtioita sitova ihmisoikeussopimus, joka on astunut voimaan 29 vuotta sitten, marraskuun 20. päivänä. Kyseisenä päivänä vietetään vuosittain lapsen oikeuksien päivää, tänä vuonna teemanaan osallisuus. Lapsen oikeuksien sopimuksen 12. ja 13. artiklassa puhutaan lapsen oikeudesta näkemyksensä ja mielipiteensä ilmaisuun sekä kuulluksi tulemiseen. Kuluneella viikolla osallisuuden teemaa ja kuulluksi tulemista avattiin sadutuksen näkökulmasta, kun Laivapuiston perhetalolla kokoonnuttiin koulutusiltapäivään kuulemaan kasvatustieteen tohtoria, professori Liisa Karlssonia. Yksi tärkeä iltapäivässä esiin noussut kysymys oli se, annammeko oikeastaan tilaa sille, mitä lapsi oikeasti haluaa kertoa, vai keskitymmekö paljolti siihen mitä aikuinen haluaa kuulla.

Miltä tuntuu, kun oma ääni hukkuu hälyn alle? Entä kun viestiyhteys katkeaa tai sanoman sisältö muuttuu matkalla viestijältä kuulijalle? Aikuisten ja lasten tavat ajatella ja toimia ovat erilaiset ja siksi sanoman välittäminen voi osoittautua toisinaan haastavaksi. Mielipiteen julki lausuminen ei auta, jos asia jää ilmaan kaikumaan, ilman yksiäkään kuulevia korvia. Silloin kuulluksi tulemisen sijaan ulkopuolisuuden tunne valtaa helposti alaa. Teemaa pohdittiin Liisa Karlssonin koulutusiltapäivässä myös maahanmuuttajalasten näkökulmasta. Miten paljon ulkopuolisuuden tunnetta lisää se, jos muutenkin mutkikkaaseen viestintään omat kiemuransa tuo vieras kieli ja ympäristö?

Sadutus on hyvä keino löytää selkeä linkki kuulijan ja kertojan välille. Menetelmä on yksinkertainen ja sopii monenlaisiin tilanteisiin. Ajatuksena on antaa sadutettavalle mahdollisuus tuoda omia ajatuksiaan julki, samalla kun kertomuksen kirjaaja syventyy aktiiviseen läsnäoloon ja kuunteluun. Kertojan kokemus- ja ajatusmaailma voi avautua sadutuksen kautta kuulijalle aivan uudella tavalla. Sadutuksessa myös hierarkiset valtasuhteet tasavertaistuvat, eikä tämä dialoginen tapahtuma millään tavoin arvioi kertojaansa. Sadutus voi olla kertaluontoista, mutta säännöllinen sadutus tuottaa paremmin tietoa ja kasvattaa mm. kertojan itseluottamusta omien ajatusten esiintuomisen kautta. Liisa Karlsson toi puheessaan esiin sen, että toisin kuin monet asiat arjessa, sadutus ei vie aikaa vaan antaa sitä.

Antakaamme siis toisillemme aikaa sadutuksen muodossa. Aloittaa voi yksinkertaisesti ottamalla käden ulottuville kynän ja paperia, ja kertomalla sitten sadutettavalle simppelin sadutusohjeen:

”Kerro satu tai tarina.

Kirjaan sen juuri niin kuin sen minulle kerrot.

Lopuksi luen tarinasi ja voit muuttaa tai korjata sitä, mikäli haluat”

Sadutusohjeita eri kielillä löytyy täältä.

 

Essi Pakarinen, monikulttuurisen ystävä- ja perhetyön koordinaattori

MLL Tampereen osasto

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s