Kerro satu!

Kuluneen viikon keskiviikkona vietettiin kansainvälistä YK:n päivää. Yhdistyneet kansakunnat on maailmanlaajuinen hallitusten välinen yhteistyöjärjestö, jonka tehtävä on edistää mm. rauhaa ja ihmisoikeuksia. YK:n piirissä laadittu Lapsen oikeuksien sopimus on valtioita sitova ihmisoikeussopimus, joka on astunut voimaan 29 vuotta sitten, marraskuun 20. päivänä. Kyseisenä päivänä vietetään vuosittain lapsen oikeuksien päivää, tänä vuonna teemanaan osallisuus. Lapsen oikeuksien sopimuksen 12. ja 13. artiklassa puhutaan lapsen oikeudesta näkemyksensä ja mielipiteensä ilmaisuun sekä kuulluksi tulemiseen. Kuluneella viikolla osallisuuden teemaa ja kuulluksi tulemista avattiin sadutuksen näkökulmasta, kun Laivapuiston perhetalolla kokoonnuttiin koulutusiltapäivään kuulemaan kasvatustieteen tohtoria, professori Liisa Karlssonia. Yksi tärkeä iltapäivässä esiin noussut kysymys oli se, annammeko oikeastaan tilaa sille, mitä lapsi oikeasti haluaa kertoa, vai keskitymmekö paljolti siihen mitä aikuinen haluaa kuulla.

Miltä tuntuu, kun oma ääni hukkuu hälyn alle? Entä kun viestiyhteys katkeaa tai sanoman sisältö muuttuu matkalla viestijältä kuulijalle? Aikuisten ja lasten tavat ajatella ja toimia ovat erilaiset ja siksi sanoman välittäminen voi osoittautua toisinaan haastavaksi. Mielipiteen julki lausuminen ei auta, jos asia jää ilmaan kaikumaan, ilman yksiäkään kuulevia korvia. Silloin kuulluksi tulemisen sijaan ulkopuolisuuden tunne valtaa helposti alaa. Teemaa pohdittiin Liisa Karlssonin koulutusiltapäivässä myös maahanmuuttajalasten näkökulmasta. Miten paljon ulkopuolisuuden tunnetta lisää se, jos muutenkin mutkikkaaseen viestintään omat kiemuransa tuo vieras kieli ja ympäristö?

Sadutus on hyvä keino löytää selkeä linkki kuulijan ja kertojan välille. Menetelmä on yksinkertainen ja sopii monenlaisiin tilanteisiin. Ajatuksena on antaa sadutettavalle mahdollisuus tuoda omia ajatuksiaan julki, samalla kun kertomuksen kirjaaja syventyy aktiiviseen läsnäoloon ja kuunteluun. Kertojan kokemus- ja ajatusmaailma voi avautua sadutuksen kautta kuulijalle aivan uudella tavalla. Sadutuksessa myös hierarkiset valtasuhteet tasavertaistuvat, eikä tämä dialoginen tapahtuma millään tavoin arvioi kertojaansa. Sadutus voi olla kertaluontoista, mutta säännöllinen sadutus tuottaa paremmin tietoa ja kasvattaa mm. kertojan itseluottamusta omien ajatusten esiintuomisen kautta. Liisa Karlsson toi puheessaan esiin sen, että toisin kuin monet asiat arjessa, sadutus ei vie aikaa vaan antaa sitä.

Antakaamme siis toisillemme aikaa sadutuksen muodossa. Aloittaa voi yksinkertaisesti ottamalla käden ulottuville kynän ja paperia, ja kertomalla sitten sadutettavalle simppelin sadutusohjeen:

”Kerro satu tai tarina.

Kirjaan sen juuri niin kuin sen minulle kerrot.

Lopuksi luen tarinasi ja voit muuttaa tai korjata sitä, mikäli haluat”

Sadutusohjeita eri kielillä löytyy täältä.

 

Essi Pakarinen, monikulttuurisen ystävä- ja perhetyön koordinaattori

MLL Tampereen osasto

Advertisements

LAPSELLA ON OIKEUS MOLEMPIIN VANHEMPIINSA MYÖS ERON JÄLKEEN

Alakouluikäinen tyttö kävelee keskustan sivukadulla isänsä vieressä ja vilkaisee isäänsä hymyillen kantaen toisessa kädessään patonkia ja toisessa kädessään muovipussissa suklaajäätelöpakettia.  Hän on saanut valita iltapalaherkut kaupasta. Isän kävely on vähän hankalaa, kun hän joutuu käyttämään kyynärsauvaa nuljautettuaan nilkkansa. Isällä on muovikassi vapaassa kädessään ja ostosten oranssiset tarjouslaput kuultavat muovikassin läpi. Isää mietityttävät tytön äidin hetki sitten kotitalon alaovella sanomat moitteet siitä, ”kun et sinä koskaan hanki tytölle mitään etkä anna edes viikkorahaa”. Mistä ihmeestä hän rahaksi muuttuisi? Hyvä, että pystyy elatusmaksun maksamaan joka kuukausi. Ja onko se raha ja tavara niin tärkeää, kun heillä on mukavaa tytön kanssa muutenkin. Käydään metsäkävelyillä ja pelataan Afrikan tähteä. Se on tytön lempipeli ja aina välillä hän antaa tytön tarkoituksella voittaa, että tälle tulee hyvä mieli.

Monet vanhemmat ovat erotilanteessa ymmällään ja hädissäänkin uuden tilanteen edessä. Mikä kaikki muuttuu elämässä, mitä asioita pitää hoitaa ja järjestää uudella tavalla. Kaikkien perheenjäsenten elämä mullistuu ja kaikki menettävät erossa jotakin. Vanhempien ero vaikuttaa tietenkin myös lapsiin ja sen vuoksi vanhempien täytyy omasta kriisistään huolimatta kyetä huomioimaan lapsia erityisellä tavalla. Lapsen täytyy voida luottaa siihen, että molemmat vanhemmat säilyvät hänen elämässään vanhempien erosta huolimatta. Pienen lapsen huolenaiheet voivat aluksi olla hyvin konkreettisia: häntä voi askarruttaa, missä kotoa pois muuttava vanhempi nukkuu ja kuka tästä pitää huolta. Jos vanhemmat eivät kerro lapselle miten tämä tulee tapaamaan toista vanhempaansa eron jälkeen, lapsi voi pelätä, ettei hän tapaa tätä enää ollenkaan, kun tämä muuttaa pois yhteisestä kodista.

Lapsella on myös oikeus säilyttää myönteinen käsitys kummastakin vanhemmastaan riippumatta siitä, mitä vanhemmat toisistaan erotilanteessa ajattelevat. Lapselle on hyvä kertoa miksi vanhemmat erosivat ja on hyvä myös korostaa sitä, että lapsi voi edelleen olla läheinen myös muualla asuvan vanhemman kanssa, vaikka vanhemmat eivät keskenään enää tulekaan toimeen. Yksiselitteisesti paras asia, minkä vanhemmat voivat lapsensa parhaaksi tehdä, on lopettaa riitely. Myös itseään ajatellen vanhemmat voivat nähdä erossa mahdollisuuden ”sulkea riitelyn ovi takanaan”.

MLL Tampereen osaston eropalveluissa on juuri paraikaa meneillään kuuden Eron edessä -illan sarja. Syyslomaviikon jälkeen 23.10. klo 17.30-19.30 on vuorossa erityisesti miehille suunnattu ilta otsikolla Miehenä ja isänä eron edessä. Mikä erokriisissä on normaalia ja mikä ei? Mikä auttaa? Miten ero muuttaa isyyttä? Lämpimästi tervetuloa niin isät kuin äiditkin.

Anne Haring, perhetyön koordinaattori

MLL Tampereen osasto

(Uuden) ihmisen kohtaaminen on aina jännittävää

Ihmisyyteen liittyy tarve kuulua johonkin, tarve tulla kuulluksi, tarve olla vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Vuorovaikutukseen tarvitaan vähintään kaksi ihmistä. Ihminen voi kasvaa omaksi itsekseen ainoastaan toisten ihmisten avulla. 

Tämän ihmisyyden perusajatuksen me kaikki omaksumme jo lapsena. Jos meillä käy onni, opimme että ympärillämme oleviin ihmisiin voi luottaa ja he ovat turvallisia. Saamme kasvaa ja kehittyä turvallisessa ja arvostavassa ilmapiirissä. Meille myös opetetaan lapsena kohtaamisen perusteet: Muista tervehtiä, muista sanoa kiitos, ole ystävällinen ja muista hymyillä.  Kun olemme tarpeeksi vanhoja, viimeisenä ohjeena ennen ovesta ulos astumista kuuluu:

” Vieraille ei saa puhua!”  

Näen tämän kaiken sarjakuvamaisena päässäni. Viimeisessä ruudussa lapsi seisoo oven ulkopuolella hämmentynyt ilme kasvoillaan ja miettii, että miten hän tämän kaiken nyt hoitaa. Kuka on tuttu ja kuka on vieras? Voiko kaverin äidille puhua, jos häntä ei ole ennen tavannut? Voiko harrastuskaverille sanoa ”moi”, kun ei tiedä hänen nimeään? Miksi vieraille ei saa puhua!?!

Me emme saa tietää, miten lapsi olisi hoitanut tilanteen vaan joudumme jokainen omassa päässämme pohtimaan, miten tarina jatkuu. Sen me tiedämme, että lapsen maailmassa tilanne on varmasti jännittävä. Jännittävä -sanan synonyymejä ovat mm. kiehtova, innostava, mielenkiintoinen, pelottava ja hermoja raastava. Jännittävä sana saa siis monia merkityksiä ja aiheuttaa monenlaisia tunteita riippuen tilanteesta ja ihmisestä. Toisen innostava ja kiehtova voi olla toisen pelottava tai jopa hermoja raastava. Näistä lähtökohdista sitten kohtaamme toisen, meille ehkä vieraan ihmisen.

Sitten esimerkki eräästä kohtaamisesta: Ystäväni kertoi tarinan, jossa hän tapasi lapsen ja äidin hississä. Hiljaisen ja hieman kiusallisen hissimatkan sijaan lapsi oli heti ystäväni astuessa sisään kysynyt hymyillen: ”Hei! Mihin kerrokseen sinä olet menossa, minä voin painaa nappia”. Sitten hän oli kertonut, miten äiti oli luvannut viedä hänet huomenna huvipuistoon ja kysyi ystäväni suunnitelmia. Hissin saavuttua perille mukavasta jutustelusta lumoutuneena ystäväni oli toivottanut lievästi kiusaantuneen oloiselle äidille ja upeat kohtaamisen taidot omaavalle lapselle kivaa huvipuisto päivää. Tähän lapsi vastasi hymyillen: ”Kiitos, voi kuinka ystävällistä”.

Tämä lyhyt kohtaaminen teki ystävääni unohtumattoman vaikutuksen. Arkipäivän kohteliaisuus nostaa hymyn huulille poikkeuksetta. Toivottavasti tämä äiti ei sanonut lapselleen hissin ovien sulkeuduttua, että ”kaikki eivät tykkää, että heille puhutaan”. Toivottavasti tämä sukupolvi osaltaan murtaa Suomessa aika ajoin vallitsevaa kohtaamattomuuden kulttuuria, sillä tutkimusten mukaan juuri arjen kohtaamiset ja kuulumisten kyselyt ovat yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin ylläpitäjistä.

MLL Tampereen osastolla tapahtuu vuosittain arviolta noin 40 000 kohtaamista. Tällaiseen kohtaamisten määrään mahtuu monenlaisia ihmisiä, monenlaisia tilanteita, monenlaisia ilmeitä ja katseita sekä ennen kaikkea monenlaisia jännittäviä asioita. Kuinka kiehtovaa ja kuinka monta mahdollisuutta oppia joka päivä jotain uutta, myös omasta itsestä. Jokainen näistä kohtaamisista on tärkeä ja merkityksellinen. Kohtaamisen kestolla ei ole väliä vaan sillä tunteella, jonka kohtaaminen meihin jättää. Tunsinko oloni tervetulleeksi, tulinko kuulluksi ja tulinko huomatuksi. 

Jännittävä -sanan vastakohtia ovat mm. tylsä, tavanomainen ja yksitoikkoinen. Nämä sanat eivät sovi ihmisen kohtaamiseen. Nautitaan siis kohtaamisten jännittävyydestä.

Piia Savio, koordinaattori

MLL Tampereen osasto

”Läsnäoloa nyt ainakin” – ajatuksia vapaaehtoistyöstä

Vapaaehtoisten perehdytysilta on alkamassa ja Laivapuiston perhetalo on täyttynyt ihmisistä, jotka haluavat kuulla lisää MLL Tampereen osaston vapaaehtoistyön mahdollisuuksista. Salissa istumapaikoilleen järjestyy yli kolmikymmenpäinen joukko motivoituneita uusia vapaaehtoisia, kukin valmiina antamaan oman panoksensa toimintaan, yhteiseksi hyväksi. Juuri ennen tilaisuuden alkua keskustelen erään vapaaehtoistyöstä kiinnostuneen henkilön kanssa. ”Jotenkin tahtoisin olla hyödyksi”, hän sanoo. Hän pohtii hetken omaa rooliaan vapaaehtoisena ja miettii mitä hän roolissaan voisi tarjota. ”No läsnäoloa nyt ainakin”, hän toteaa sitten. Tulemme yhdessä siihen päätelmään, että oli tehtävässä kyse mistä tahansa, toisen ihmisen kohtaaminen, läsnäolo, lienee usein tavalla tai toisella vapaaehtoistoiminnan ytimessä.

Kerhoaamuna puistoon saapunut eräs nelivuotias istuu suoraan keinuun odottamaan kerhomummon saapumista. Vain kerhomummo osaa antaa keinuvauhdit, joissa varpaat ulottuvat melkein pilviin asti

Koulussa eräs takapulpetissa istuva tuskailee, kun hiirenhännän virkkaaminen ei suju oikein ollenkaan, eikä opettajakaan ehdi kunnolla neuvoa. Kouluvaari tuo kohtaamisen avulla helpotusta herkästi liian suureen mittakaavaan äityvään epäonnistumisen tunteeseen.

Suomeen kolme vuotta sitten muuttaneen perheen äiti ei ole löytänyt luontevaa väylää tutustua suomen kielisiin ystäviin. Ystävätoiminnan kautta löytyy suomea puhuva ikätoveri, jonka kanssa nauretaan jo alkutapaamisella yhdessä, aivan kuin olisi tunnettu kauankin.

Vapaaehtoisen tarjoama tavallinen läsnäolo on usein erityisen merkityksellistä. Vuorovaikutuksessa läsnäolo muodostuu tärkeäksi niin vastaanottajalle kuin vapaaehtoiselle itselleenkin. Vastavuoroisuuden, uusiin ihmisiin tutustumisen ja hyödylliseksi itsensä kokemisen lisäksi, vapaaehtoistyö tarjoaa mahdollisuuden mm. mielekkääseen tekemiseen sekä jatkuvaan uuden oppimiseen. Vapaaehtoiset kertovat usein saavansa toiminnasta itselleen hyvin paljon, mutta vapaaehtoistyön merkitys on myös laajassa mittakaavassa kallisarvoinen. MLL Tampereen osastolla vuosittain noin 300 vapaaehtoista toimii ammattilaisten rinnalla erilaisissa tehtävissä. Vapaaehtoisten panos on korvaamaton osa toimintaa.

Lue lisää laajoista vapaaehtoistyön mahdollisuuksista MLL Tampereen osastolla.

 

Essi Pakarinen, monikulttuurisen ystävä- ja perhetyön koordinaattori

MLL Tampereen osasto

 

Kulta-aika lapsuuden

Varhaislapsuus on intensiivistä kehityksen ja oppimisen aikaa. Me kaikki tiedämme, että keskeiset kehitykselliset muutokset tapahtuvat jo ennen kouluikää. Siksi se, mitä lasten elämässä tapahtuu tänä aikana, on merkityksellistä koko lapsen tulevalle elämälle.

Suomessa varhaiskasvatuksen asema on vahvistunut viime vuosina. Uudistuneen ja uudistumassa olevan varhaiskasvatuslain (2015) tavoitteet vastaavat pitkälti kansainvälistä tulkintaa siitä, että varhaiskasvatus on lasten oikeus. Laki koskee varhaiskasvatusta, jota annetaan päiväkodeissa, perhepäivähoidossa tai muuna varhaiskasvatuksena esimerkiksi kerhotoimintana.

Varhaiskasvatuksessa korostuu kunkin lapsen ainutlaatuisuus.  Jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Jokainen lapsi voi kasvaa omaan potentiaaliinsa. Varhaiskasvatuksessa leikki ja muut lasten aktiivista roolia vahvistavat tavat toimia, tutkia ja opetella ovat keskiössä. Pienten lasten oppiminen on kokonaisvaltaista ja sitä tapahtuu kaikkialla.

Pienten lasten kokemusmaailma on kuitenkin rajallinen, ehkä vain muutaman vuoden mittainen. Aikuisten, jotka toimivat lasten kanssa, tulee huolehtia siitä, että lapsilla on mahdollisuuksia osallistua sisällöltään rikkaaseen toimintaan ja saada monipuolisia kokemuksia ympäröivästä maailmasta ja sen ilmiöistä. Toiminnassa tulee olla paljon aikaa ja paikkoja, joissa lapsi voi näyttää, mitä lapsi osaa ja mikä hänelle on tärkeää. Mahdollisuus monipuoliseen vuorovaikutukseen ja sosiaalisten taitojen vahvistamiseen auttavat lasta toimimaan ryhmässä ja yhteisössä. Näitä taitoja pitäisi mahdollistaa ja vahvistaa niin päiväkodeissa, kerhoissa kuin perhepäivähoidossakin, etenkin silloin, kun yhteistä kieltä ei ole.

EU-komissio julkaisi muutama viikko sitten ehdotukset varhaiskasvatuksen laatusuosituksista. Esiin nostetaan lapsen kasvun ja oppimisen kannalta johdonmukaisesti etenevä jatkumo varhaiskasvatuksesta perusopetukseen ja sen perusta elinikäiselle oppimiselle. Tämän lisäksi tärkeänä pidetään, että varhaiskasvatus on kaikkien perheiden saatavilla niin fyysisesti kuin taloudellisesti. Tavoitteena EU:ssa on varhaiskasvatukseen osallistumisen lisääminen, sosiaalisen inkluusion vahvistaminen sekä monialaisen yhteistyön kehittäminen. Suosituksissa todetaan, että erityisesti vähäosaisten perheiden lasten osallistumisasteen lisäämisellä pystytään edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

MLL:n erinomainen työ perheille suunnatussa toiminnassa toteuttaa omalta osaltaan myös EU:n tavoitteita saatavuuden, osallistumisen ja sosiaalisen inkluusion näkökulmasta. Osallisuuden edistäminen MLL:n toimintaan eri ikäisten lasten ja heidän vanhempien osalta tukee niin pienen lapsen kuin heidän vanhempiensa kuulumista yhteisöön sekä tulemista kohdatuksi sellaisena kuin on. Uskon vahvistaminen positiiviseen tulevaisuuteen auttaa pienten lasten vanhempia toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla lasten hyväksi.

Loppuun sopiikin hyvin lauseet, jotka kollegani on joskus todennut: Suomalainen lapsi ansaitsee ympärilleen viisaat vanhemmat ja aikuiset, jotka ymmärtävät lapsuuden itseisarvoisen merkityksen. Aikuisia, jotka tukevat lapsen hyvinvointia ja kehitystä, pitävät yllä lapsen oppimisen iloa ja luontaista uteliaisuutta elämää kohtaan sekä luovat toivoa tulevaisuuteen.

Opetusneuvos Pia Kola-Torvinen, Opetushallitus

Tapahtumia ja teemoja joka lähtöön

Erilaisia tapahtumia, tempauksia ja teemapäivä riittää ympäri vuoden. Niistä jokainen voi poimia itselleen sopivan ja mieleisen tavan lähteä liikkeelle yhdessä muiden kanssa. Tähän viikonloppuun osuu varsin mainio kokonaisuus liikuttamaan niin mieltä kuin kroppaakin.

Alkajaisiksi voi lähteä liikkeelle Unelmien liikuntapäivänä Helatorstaina 10.5. Näyttäisi siltä, että auringon lämpö ja valo tarjoaa upeat puitteet ulkoilulle. Tampereella on tarjolla useita kauniita ja mukavia puistoja ja ulkoilualueita, joissa voi liikkua myös ihan pienten lasten kanssa. Toivon hartaasti, että sinänsä tarpeellinen kaupungissamme meneillään oleva täydennysrakentaminen ei jätä alleen lasten leikkipuistoja.

On tärkeää, että rakentamisessakin arvioidaan toimenpiteiden vaikutus lasten ja perheiden mahdollisuuksiin leikkiä ja liikkua kodin, hoito- ja harrastuspaikkojen välittömässä lähipiirissä turvallisesti. Edelleen sydämeni sykkii epävarmuudesta Laivapuiston leikkikentän kohtalosta. Toivon päättäjillemme ymmärrystä ja tahtoa huomioida lapset myös tekojen tasolla.

Valtakunnallista Leikkipäivää vietetään lauantaina 12.5.2018. Leikki kuuluu meille kaikille eikä se rajoitu tähän yhteen päivään, vaikka erityisellä valtakunnallisella leikkipäivällä halutaankin nostaa esille leikin merkitys, ilo ja hyvää tekevä vaikutus. Valtakunnallinen leikkipäivä on monen eri tahon toteuttama tempaus ja Leikkipäivätapahtumia on eri puolilla Suomea. Meillä Laivapuiston perhetalossa otetaan jo varaslähtö ja pistetään leikiksi päiväkerholaisten kanssa auringon helliessä meitä Laivapuiston leikkikentällä.

Tutustu Leikkpankki.fi – sivustoon, jonne on kerätty mittava määrä eri teemoihin ja eri-ikäisille sopivia leikkejä. Pääset myös halutessasi kartuttamaan leikkipankin kokoelmaa mielessäsi olevalla leikillä. Leikkipankki on perustettu Suomen Kulttuurirahaston tuella ja tällä hetkellä pankissa on mittava määrä Mannerheimin lastensuojeluliiton tallentamia leikkivinkkejä. Tutustu ja innostu.

Omaan lapsuuteeni liittyi vahvasti perinteiset kotileikit. Viisivuotiaana sain joulupukilta vauvanuken, jolle annoin nimeksi Eija Kristiina. Naapurin Pirkko sai samana jouluna nuken, Seija Annelin. Toimimme toinen toistemme vauvanukkien kummeina. Nukkeleikeillämme oli monta muotoa. Intohimoisesti piirsimme paperinukkeja ja niille mitä ihanimpia vaatteita. Naapurustossa asui Anja-täti, joka oli taitava piirtäjä ja hän innostuikin usein tulemaan mukaan kanssamme paperinukketalkoisiin ja saimme todellisen paperinukkekokoelman. Myöhemmin kuvioon astuivat Barbiet, joilla leikin vielä pitkälti yli kymmenvuotiaana. Leikki on ollut minulle aina tärkeää sen eri muodoissaan. Leikki ja leikkimieli eivät katso ikää.

Mitäpä, jos nyt Äitienpäiväviikonloppuna yhdistäisimme nämä kaikki teemat ja ottaisimme perheen kesken aikaa leikkiä. Jaetaan yhteisiä leikkikokemuksia, muistoja ja keksitään uusia. Liikutaan yhdessä. Nyt on monta hyvää syytä iloita ja viihtyä toinen toistemme seurassa.

Kaija Reiman-Salminen, toiminnanjohtaja, MLL Tampereen osasto

äitienpäivä

Sanoja ja selityksiä – puhutaan empatiasta!

Kohtaan työssäni nuorten tunnetaitokoulutusten ja -tuokioiden ohjaajana paljon kyselyjä siitä, mitä erilaiset ominaisuudet tarkoittavat. Mitä tarkoittaa pidättyväinen? Entäpä levollinen tai ailahteleva? Paljon ajatuksia herättää kuitenkin se, kun nuori kysyy minulta, mitä tarkoittaa empatia. Tämän kysymyksen olen kohdannut niin alakoulujen ylimpien luokkien kanssa kuin yläkoulunkin puolella, luokissa ja esimerkiksi tukioppilasvierailuilla. Tuo kysymys koskettaa hyvin paljon ja saa minut aina palaamaan sen äärelle, kuinka tärkeää onkaan, että me aikuiset sanoitamme lapsille ja nuorille ilmiöitä sekä käsitteitä. Meidän on kuitenkin helpompi ymmärtää ja tunnistaa, sekä oppia sellaisia asioita, joille osaamme antaa nimen. Ja empatia todella on mielestäni sellainen käsite, taito, jonka arvon toivoisin jokaisen ihmisen tiedostavan.

Empatia ei kuitenkaan ole välttämättä helpoin selitettävä käsite, joka saattaa osaltaan aiheuttaa sen, että mieluummin puhumme vaikkapa toisen asemaan tai saappaisiin astumisesta. Erilaisia määritelmiä sekä käsityksiä empatiasta löytyykin ja niitä kahlatessa läpi välillä tuntuu, että miten tämän tosiaan tyhjentävästi edes selittäisi. Saatamme toisinaan myös ajatella, että minun pitäisi tietää asiasta enemmän, jopa kaikki, ennen kuin voin toiselle siitä kertoa. Tällöin aika käyttökelpoinen ratkaisu onkin yhdessä ihmettely. Asioihin voi tutustua yhdessä miettien ja ihmetellen, ilman pelkoa oikeasta ja väärästä vastauksesta.

Mitä se empatia sitten on? Sanana empatia vilkkuu hyvinkin tärkeiden taitojen kanssa samoilla sivuilla. Se liittyy muun muassa vuorovaikutustaitoihin, ihmissuhdetaitoihin ja tunnetaitoihin. Isoja asioita jokaisen elämässä. Itse olen tykästynyt aivotutkija Katri Saarikiven kuvaukseen, jossa on nähtävissä se, ettei empatia suinkaan ole vain ominaisuus tai persoonallisuuden piirre: ”–empatia on kokoelma erilaisia taitoja, sellaisia ajattelun taitoja, joiden avulla ymmärretään, miltä toisesta tuntuu, voidaan kokea toisten tunteita omina, ymmärretään miten toiset ajattelee ja tehdään hyviä tekoja muita kohtaan.” (MLL, Empatia netissä -Youtube -video)

Olen kerännyt ajatuksia empatiasta myös nuorilta, joita työssäni kohtaan. Monissa pohdinnoissa nousee esiin juuri toisen asemaan asettuminen ja ymmärrys siitä, miltä toisesta tuntuu. Siihen liitetään toisen tunteiden huomioiminen ja tulkitseminen, kuten myös oppimisen mahdollisuus. Ennen kaikkia omassa työssäni haluan tuoda esille juuri sitä, että pystymme monenlaisin harjoituksin, keskustelun ja oivalluksen avulla kääntämään huomioita kohti toisen näkökulmaa, tunnetiloja ja kokemusta. Nuorten kanssa mietimme esimerkiksi erilaisia kuvitteellisia tilanteita, joita sitten pohdimme yhdessä jokaisen tilanteessa esiintyneen henkilön kautta; tietoisesti pyrkien astumaan toisen asemaan.

Pyytäessäni nuoria pohtimaan, mitä empatia on, jäi yksi kuvaus erityisesti mieleen: ”Empatia tarkoittaa mielestäni jotain hyvää ja lämmintä.” Totta sekin.

 

MLL Tampereen osaston eropalvelut,

nuorisotyön koordinaattori Outi Ritari-Alho

 

Katri Saarikiven ajatuksia empatiasta erityisesti nettimaailmassa löydät Mannerheimin lastensuojeluliiton YouTube -videolta osoitteesta: https://www.youtube.com/watch?v=whF3OJuFvD4.