Ihan pienet ja vähän isommat kerholaiset saapuvat aamuyhdeksältä Laivapuiston perhetalolle ja Pereenkulman perhekeskukselle. Monen monta iloista huomenta-huudahdusta täyttävät ilman. Jälleennäkeminen on aina yhtä ihanaa! Kerhosta puhutaan usein kotona ja lapset odottavat kerhopäiviä innolla. Eroaminen omasta vanhemmasta saattaa olla myös yllättävän jännittävää. Eroikävän hetkellä mikään ei olekaan niin tärkeää kuin saada tuttu kerho-ohjaaja lähelleen, ottaa kiinni kädestä tai kavuta syliin. Aikuisen tuella polku mukaviin kerhohetkiin pääsee alkamaan.
Aamusta Kipparit ulkoilevat. Hiekkalaatikolta kuuluu: ”Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku!”. Laatikon toisella kulmalla lapset ovat heittäytyneet mahtavaan aarrejahtiin ja kaivavat innolla syvää kuoppaa. Osa keksii lähteä ponkaisemaan maasta vauhtia ja juoksee hassuja ääniä pöristellen eteenpäin. Kaikki koetaan isosti: keinut, liukumäki, maa jalkojen alla. Värit, tuoksut ja vuodenaikojen vaihtelut.
Sisällä kokoonnutaan yhteiseen piiriin. Jokainen lapsista saa vuorollaan tuoda oman kerhokuvansa yhteiselle seinälle. Yhdessä iloitaan kaikista kerhossa olijoista ja lasketaan, kuinka monta meitä onkaan. Porukalla pohditaan myös, mikä viikonpäivä tänään on, entä vuodenaika? Mitä on tänään kerhossa luvassa? Pörröiset kerhokaverit piipahtavat usein tervehtimässä piirillä istuvia lapsia: Laivapuistossa kerhosiili Eelis ja Pereellä kerhonalle Karvaturri kulkevat mukana kerhovuodessa.
Ennen sisäleikkeihin ja päivän touhuihin siirtymistä haukataan välipalaa. Masu tyytyväisenä on mukava leikkiä ja osallistua muuhun toimintaan. Kipparit-kerhossa lapsella on mahdollisuus ilmaista itseään mm. musiikin, liikkeen, kädentaitojen ja satujen kautta, leikin isoa roolia unohtamatta. Ohjaajien herkällä työotteella kerhosta pyritään luomaan kulloisenkin ryhmän ja yksilön tarpeet huomioiva. Tärkeintä kaikessa toiminnassa on lapsen turvallinen olo ja hänen kokemus osallisuudesta ryhmässä ja leikeissä. Kerho on lapsille oiva paikka harjoitella toisten huomioimista, kunnioitusta ja tunteiden ilmaisua.
Pian kerhokerta kääntyykin jo loppua kohden. Ennen vanhempien saapumista laitetaan yhdessä tavarat paikoilleen ja kokoonnutaan vielä yhteisesti piirille hyvästelemään kaverit. Viikon toinen kerhokerta on vielä tulossa ja niinpä erotessa sanommekin: Nähdään silloin!
Johanna Kähkönen
Kirjoittaja on MLL Tampereen osaston lapsi- ja perhetyön ohjaaja.
MLL Tampereen osaston blogi 